Tulihan taas tehtyä

No huh! Eilinen päivä meni pakkauksen ja purkamisen utuisen uupuneissa tunnelmissa. Vieläkin ihmettelen että mistä näitä tavaroita oikein on tullut. Vahvasti epäilen jonkinlaisen peikon tai maahisen käyneen yön pimeinä tunteina lisäämässä kaappien tavaramäärää keskimäärin 30% :lla ellei enemmänkin.

Kun kaikki tavarat oli viimein uudessa osoitteessa, ei energiaa riittänyt juuri muuhun kuin tulen sytyttämiseen takkaan ja viinilasin nauttimiseen. Ja se viinikin jäi kesken ja nukkumatti vei mailleen noin vartin tulen ääressä istuskelun jälkeen. Harmi kyllä nukkumatti jätti kissat väliin. Läpi yön kuunneltiin maukua ja mourua milloin mistäkin nurkasta. Outo se on kai kissallekin, lisätila ja kumma kaiku.

Tätä kirjoittaessa toinen kissa on kyljessä kiinni ja toinen on oikaissut takan ääreen pitkäkseen. Lasissa on viini ja uunissa pizza. Kuvia tulee kunhan kamera löytyy. Siihen asti odotellaan, asettuuhan tässä taloksi sekä kissat että ihmiset.

Lähtevä Tunnelma

Tää on kyllä nyt sit niin tätä. Pakkaamista, paperiin käärimistä, laatikkoon laittoa. Välillä joutuu pysähtymään ja miettimään että tarvitaanko tätä, entäs tuota ja miten tämän kanssa on, pidetäänkö vielä kiinni vai annetaanko mennä. Ei ole helppoa, ei.

Kissat on ihmeissään, ne tietää että nyt on jotain tapahtumassa. Jotain Suurta. Voi kisut kun tietäisittekin! Lily tietää jo että pakkaaminen tarkoittaa sitä että joko yksi tai useampi Ihminen katoaa kuvioista ja tilalle tulee Vieras Ihminen. Lily päätti pitää huolen, että tällä kertaa hän lähtee varmasti mukaan, eikä ole hievahtanut laukkukasan päältä edes syömään. Tom vaihtaa sänkyä olohuoneen ja makuuhuoneen välillä noin puolen tunnin intervallein ja ohi kulkiessaan tarkistaa, mikä on tilanne. Tom on rento jätkä vaikka nukkuukin pehmolelun kanssa.

Huomenna tehdään lähtöä ihan aikuisten oikeesti eli se on se Muuttopäivä. Paku on valmiina, kissan kopat on valmiustilassa ja tässä aletaan kumpikin olla kypsää kauraa. Kunhan huomisesta selvitään, loppu on alamäkeä. Mutta siihen asti suosittelen rentoutumaan Mumford & Sons –yhtyeen tahtiin. En tiedä onko kyseisen nelikon musiikki rantautunut karuun pohjolaan, jos ei niin Youtubesta löytyy loistavia pätkiä. Live-esiintymisessä bändi on omaa luokkaansa.

Luonnollista

Joutsenlampi

Kyllä se luonto vaan on kaunis. Oltiin sitten täällä Euroopan laidalla Irlannin rannalla, tai Pohjois-Karjalassa lakkasuolla. Huomaan useinkin tulleeni sokeaksi tälle kauniille, kotiovella olevalle luonnolle. Atlantin valtameri, kesällä melkein turkoosi, talvella synkän tumma ja vaahtopäiden värittämä. Vuodenaikojen mukaan väriään vaihtavat vuoret saivat tänä talvena lumipeiton. Suuri ikimetsä aivan työpaikan takapihalla muistuttaa ajasta vuosituhansia sitten kun tälläkin saarella oli puita. 

Tänään sydäntä sykähdytti kuusi joutsenta, jotka olivat pyrstösulkansa pysäköineet työpaikan nimikkojärveen. Järven länsirantaa kutitteli ohuen ohut jäälautta ja linnan katolla oli kaunis, valkoinen kuura. Pitänee avata silmäsä useammin.

Sinappisiili

Sinappi: Auran
Maku: Stark

Voi onnea, voi iloa! Postimies Mark oli vieraillut töissä ollessani ja jättänyt tuttuun tyyliin harakanvarpailla kirjoitetun lapun kynnysmatolle “Minna, package in shed. MW”. Lyhyt ja ytimekäs viesti, paketti on vajassa. Viesti on kirjoitettu Pogostan Sanomien kirjekuoren takapuolelle. Jo aikaa sitten teimme Markin kanssa sopimuksen että paketit voi jättää meidän ”pyykkitupaan” eli ulkovajaan, jossa asustaa pyykkikone ja kuivausrumpu, sateisina päivinä alivuokraamme vajaa naapuruston kulkukissoille. Paketti on äskettäin tilattu ja vesi kielellä odotettu Suomikaupan tilaus. SINAPPIA! Oikeaa, suomalaista sinappia. Ei Dijonia, ei karkeaa siemensinappia, ei ranskalaista eikä englantilaistakaan. Suomalaista sinappia.

Sinapin saapumisen kunniaksi kaivoin lenkkimakkaraa pakastimesta ja tein uunilenkkiä. Viiltoineen ja juustoineen. Isolla sinapinturauksella päällystin ja söin suihini. Toinen lenkkipötkylä odottaa jääkaapissa juustosiili jo valmiiksi selässään Stuartin kotiin saapumista. Saatanpa varastaa siitäkin pötkylästä vaikka sen kantapalasen. Ei ole lenkin voittanutta.

Niin ne muffinsit

Niin sellainen piti sanoa että niitä muffinseja en saanut leivotuksi. Syynä sekä sitruunan että maustamattoman sulatejuuston puute. Sitruunaa oli puolikas vaikka olisi tarvinnut kokonaisen. Ja sulatejuusto oli valkosipuli-yrtti –makua vaikka piti olla sitä ihan naturellia. Mustikat siis suosiolla pakkaseen odottamaan sitä päivää kun leivontainto taas iskee. Mutta piti vaan sanoa, ettei luulla laiskaksi.

Jospa sitten uudessa kodissa ensi viikolla kun kaikki tavarat on löytäneet paikkansa ja on itsensäkin henkisesti levittänyt talon joka nurkkaan, leivontaintokin nostaisi päätään. Tähän toiveeseen tietysti kuuluu kylkiäisenä se, että uusi koti istuu tämän ja jonkun toisen ulottuvuuden rajamailla niin, että siellä kellokin käy hitaammin. Kun siihen leivontaankin kuluu aikaa. Pitänee kutsua joku kahville, vieraskoreus ajaa aina sähkövatkaimen varteen kiinni.

Kahvia

Kodin moottori

Taisinkin aiemmin mainita kahvinrakastajan parhaan kaverin. Tässä hän on. Jura ena⁵ oli Stuartin heräteostos. Sai kuulemma halvemmalla kun osti reilusti suuremman version hotellille aamiasbuffettia varten. Stuart oli jo aiemmin maininnut asiasta useammin kuin kerran ja minun täytyy myöntää että olin silloin sitä mieltä että tavallinen kahvinkeitin riittää meille paremmin kuin hyvin. 

Onneksi Stuart on kahvifanaatikko ja itsepäinen. Jura tuli kotiin kaikessa hiljaisuudessa kun olin itse jo nukkumassa ja löysi paikkansa mikron vierestä. Yksi vastustukseni syistä oli pienen keittiömme tilanpuute, mutta Jura ei vie tilaa juuri normikeitintä enemmän.

Stuart hiipi aamulla makuuhuoneeseen kahvikuppi kummassakin kädessä kun kuuli minun heräilevän. Asettelin tyynyt selkäni taakse ja istuin unenpöpperössä ja mietin mikä miestä riivaa kun heti aamusta hymyilee noin leveästi. Pian se selvisi. Oi sitä ihanaa, kermaisen pehmeää, aromikasta, tuoretta kahvia! Ja vielä Muumimukista.

Siitä lähtien olen ollut kahvikäännynnäinen. Teenjuojien luvatussa maassa ei aina ole helppoa. Kampaajalla ei kannata pyytää kahvia koska se on pikakahvia ja kampaaja tekee sen niin laihaksi että kun siihen lorauttaa maitoa, se muuttuu oudon harmahtavaksi. Tee on hyvää mutta kahvi on parasta.

Jura osaa tehdä myös maitokahvia ja cappuccinoa. Jura osaa myös turauttaa kaksi kuppia kerralla ja Juralle voi kertoa tahtooko mietoa, normaalia vai vahvaa kahvia. Ihmisen ja koneen suhteen ei tarvitse olla kylmä ja sieluton. Ei tarvita muuta kuin hyviä kahvipapuja (suosittelen Lavazzan Espresso Super Crema; ei liian öljyinen papu ja kahvista tulee ihanan kermainen) ja käteen sopiva muki. 

Kippis!

Päiväkahviseuraa

Kahvi ja Kirja = Onnea

Parhaista parhainta päiväkahviseuraa mulle on hyvä kirja ja rauhaa ja hiljaisuutta tai rentoa taustamusiikkia. Vapaapäivän kunniaksi joinkin ihan päiväkahvit ja jatkoin pari päivää aiemmin aloittaamaani kirjaa; The Return joka on kirjoittajansa Victoria Hislopin toinen. Victoriasta sen verran nippelitietoa että hänen brittiläisen konservatiivipuoluetta kannattava miehensä Ian on BBC:n Uutisvuodon eli Have I Got News For You –ohjelman toisen joukkueen vakiokapteeni. En tiedä liekö tuosta tiedosta kenellekään mitään hyötyä, mutta tulipahan vaan mieleen.

Laitoin iTunesin ”Easy” -soittolistan soimaan, turautin kahvinrakastajan parhaasta kaverista itselleni päiväkahvit ja istahdin lukemaan. Loistavaa pakoa muuttostressistä. Välillä on hyvä laittaa laput silmille ja unohtaa hetkeksi se, että koko maallinen omaisuus olisi pakattava laatikkoihin ja muutettava uuteen osoitteeseen. On ihanaa saada uusi koti (vaikkei se vieläkään ole se oma hirsimökki), mutta ei ne syyttä sano muttoa yhdeksi stressaavimmista elämän tilanteista.

Vaikka täytyy kyllä myöntää ettei tämä muutto ole vielä stressitasoa nostanut sen korkeammalle kuin hiukan normaalia vaativampi työpäiväkään. Uusi koti kun on vain 3km entisestä, sinne on ollut helppo viedä pari boksia kerrallaan, purkaa ne saman tien ja toistaa sama heti kun siltä tuntuu. Vuokranantajat Kathleen (työkaveri ja melkein varaäiti) ja Danny (Kathleenin mies) on jo antaneet vara-avaimen ja luvan käydä mittailemassa ovia, ikkunoita ja seiniä ihan milloin siltä tuntuu. Ja mittanauha onkin heilunut, kynä savuaa ja muistivihko täyttyy ideoista.

Marjo oli saanut joululahjaksi muffinsikirjan josta kateellisena ja kuolaa suupielistä pyyhkien kopioin kaikkein herkullisimmat reseptit. Eli 95% kirjan sisällöstä. Ne paistettua makkaraperunaoksennusta muistuttavat pizzamuffinsit jäi kopioimatta vaikka tuskin nekään pahalta maistuu. Päätin kuitenkin aloittaa perinteisellä linjalla ja tekaista mustikkamuffinsseja. 

Jos onnistuu, laitan kuvia. Jos ei, syön pimeässä.

Muutoksia

Huhuu? Onko siellä ketään? Olemme muuttaneet. Siis minä ja blogini. Tulin lopulta siihen tulokseen että blogger sopii tarkoituksiini paremmin kuin vuodatus.net joten siirsin ja uudelleen nimesin Irkkulan Ihmeet blogini tänne. Nyt päivittyy sekä enkku- että finskiblogit kätevästi samasta paikasta. Vanhat kirjoitukset voi edelleen käydä lukemassa täältä mutta ne sivut ei enää päivity. 

Tervetuloa!