4.9.2014

Lintukodossa

Tänään on vapaapäivä, ja kuten perinteisiin kuuluu, istuin sängyssä sylissäni kissa ja santsikuppi kahvia käden ulottuvilla. Käsi, joka ei silittänyt huomionkipeää kissakaveria, selasi sosiaalista mediaa ja uutissivustoja.
Luin Facebook-postauksia, tweettejä ja artikkeleita. Klikkailin linkkejä ristiin rastiin ja tunsin kuinka pikku hiljaa verenpaineeni alkoi kohota semivaarallisiin sfääreihin. Otsasuoni alkoi tykyttää uhkaavasti ja raivopäänsäryn ensi merkit olivat ilmassa. Piilotin kännykkäni ja siirryin blogistaniaan avautumaan.

Itse artikkeleita ja postauksia kommentoimatta, haluan puhua hieman suomalaisten kieroutuneesta suhtautumisesta Suomeen. Ne artikkelit, joita luin löytyvät varmasti sinunkin sosiaalisesta mediastasi, lyön vetoa että joku huolestunut fennomaani ne on sinne tapetoinut. Silmiäni haavoitti se jälkikommentointi ja sinisilmäisyys joka kommenttiosastolla vallitsi. Ja tähän väliin on ihan turha huomauttaa että kommenttiosastojen lukeminen on itsekidutusta, tiedän sen mutten voi itselleni mitään.

Kun kyseessä on negatiivinen uutinen (käytän termiä ”uutinen” todella väljästi tässä yhteydessä), fennomaanikommentoija päivittelee kuinka jotain tällaista voikaan tapahtua Suomessa. Selataan muutama kommentti eteenpäin ja lynkkaajatrollit ovat löytäneet syylliseksi joko maahanmuuttajat tai poliitikot. Tai feministit. Tai kenet tahansa, jonka julkinen vihaaminen sattuu sillä viikolla olemaan trendikästä.

Tällaisen kommentoinnin lapsellisuus saa veren kiehumaan. Mikä ihmeen herran kukkaro se Suomi on ettei siellä koskaan tapahtuisi mitään pahaa? Onko maiden rajoille sotien jälkeen ripoteltu jonkinlaista keijupölyä jonka pitäisi estää kaikki paha lintukodossa ja sitä sen takia päivitellään suureen ääneen. ”Mutta eihän Suomessa...”. Ikäänkuin koko maa olisi jossain omassa pienessä hellantuutelikuplassa, jossa yksisarviset kirmaavat laitumilla ja paskantavat sateenkaaria, kaikilla on oma sauna ja perjantaipullo.

Jos uutisoidaan jotain positiivista, se leviää sosiaalisessa mediassa kuin ripulipaska vaippaikäisen housussa. Kansainväliset vertailuindeksit ovat tämän ryhmän suurin päänsäryn aihe allekirjoittaneelle. Katsokaa nyt kaikki kuinka hyvä maa Suomi on! Taputellaan toisiaan selkään ja ollaan niin ylpeitä siitä että ollaan synnytty Suomeen. Koska tokihan meistä itse kukin nykäisi napanuoraa merkiksi siitä mihin maahan äidin tuli matkustaa synnyttämään.

Jos Suomi on sellainen maanpäällinen paratiisi kuin nämä posikommentoijat antavat ymmärtää, kertokaa mulle tämä: mikseivät maan rajat ole pullollaan Pohjolan Eedeniin pyrkiviä reppanoita jotka ovat esimerkiksi epähuomiossa käyneet syntymässä vaikkapa Ranskassa? Ai niin, kun ei sinne lintukotoon saisi tulla kuin suomalaisia kun ne on ne ulkomaalaiset jotka käy aamulla kusemassa sun muroihin, ryöstää lähi-Siwan ja saa ilmaiseksi uudet lastenrattaat.

Monesta lukemastani kommentista paistaa läpi sellainen suvaitsemattomuus mitään erilaista kohtaan että silmäni vuotavat verta. Nämä kommentoijat kai asuisivat mieluusti Suomessa, joka on saari jossain Antantilla vailla mitään ulkopuolista kontaktia. Lämmitetään saunaa, katsotaan Karpoa ja suljetaan arjen realiteetit maan rajojen ulkopuolelle, koska sieltä se kaikki paha muutenkin tulee.


Jopas helpotti. Kiitos.