Hähhää! Sain
ainakin itseäni huijattua sen verran että uskottelin aikani riittävän
bloggailuun kun oli talvi ja töissä vähän hiljaisempaa ja lyhemmät päivät ja
sitä rataa. Osui ja upposi, en tiedä miten teidän kävi? Kokeilen taas,
haparoivin ottein ottaa itseäni niskavilloista kiinni ja raapustella näppäillä
edes jotain tännekin.
Talvi on töissä
hiljaista aikaa, joten olen tehnyt neljäpäiväistä työviikkoa joululomien jälkeen.
Se yksi ylimääräinen vapaapäivä on lähinnä näkynyt juoksumonojen pohjissa,
lenkkipolku jos toinenkin on tullut entistä tutummaksi. Tasapainoa juoksulle on
haettu keittiön puolelta, ja padat porisevat liedellä harva se ilta, joten ei
tämä akka ihan heti olemattomiin kuihdu vaikka kutistumaan päin suunta onkin
ollut jo vuoden päivät. Talvessa parasta on kahden normaalisti kiireisen
ihmisen yhteiset hetket kaikessa rauhassa takkatulen ääressä sen kummempia
touhuamatta, hyvän ruuan ja viinilasin seurassa.
Varsin myrskyisä
talvi taitaa onneksi olla suurimmalta osin takanapäin. Joululomalla Suomessa
pohdittiin vieläkö talossa on katto ja räystäät paikoillaan lomalta
palattaessa. Hyvin pysyi talo kuosissaan eikä suurempia vahinkoja omalle
kohdalle sattunut. Kaikilla ei ollut yhtä hyvä onni ja talkoovoimin onkin
siivoiltu isoja ja pieniä vahinkoja kahvi- ja pullapalkalla.
Huomenaamulla
tämä maalaishiiri suuntaa Isoon Kaupunkiin passinhakumatkalle. Samalla hyvä
tekosyy koenukkua yksi Ison Pomon hotelleista Dublinin keskustassa.
Henkilökunta-alennusta hyväksikäyttäen ja pomon nimen mainiten varasin huoneen
Trinity Capital Hotelista. Passi täytyy käydä hakemassa Suomen
suurlähetystöstä, joka onneksi on kohtuullisen kävelymatkan päässä.
Matkaseuraksi saan kaimani Sligosta, saa nähdä millaista tuhoa Minnat saa
pääkaupungissa. Vaatteet on jo koordinoitu ja suunnitelmat auki. Dublin, täältä
tullaan!
Uutisiakin
varmaan on, pieniä ja suuria mutta näin yhtäkkiä ei tule yhtään mitään mieleen.
Tasaista arkea ja normaalia elämää, ei ihminen muuta kaipaakaan.
Näkymisiin!
