27.2.2011

Kohta Kukkii

Kurkistinpa aamutuimaan makuuhuoneen verhon raosta pihalle ja huomasin että viime päivien kylmästä kevättuulesta huolimatta narsissit alkaa kohta kukkia. Onhan tuon kiven juurella suojaisaa vaikka tuuli Atlantilta puhalteleekin. Täytyy lähteä etsimään niitä pajunkissoja sitten narsisseille kaveriksi, niin saan pöydälle kauniin kevätkimpun.

Nupulla 

26.2.2011

Vaalit valvottaa

Täällä odotellaan vaalituloksia. Eilen oli äänestyspäivä niille joiden äänet huolitaan, minun pitäisi olla kuulemma kansalainen ennen kuin antavat äänestää. Kovin monimutkaiselta tuntuu äänestystapa täällä muutenkin, äänestyslipussa on jokaisen ehdokkaan nimi ja kuva ja siihen sitten ruksitaan ykköseksi se suurin suosikki, kakkoseksi se toinen ja niin eteenpäin vaikka jokainen omassa vaalipiirissä oleva ehdokas.

Ryan Tubridyn radio-ohjelmassa haastateltiin asiantuntijaa, joka yritti selittää järjestelmää mutta se meni melko pitkälti yli minun hilseen ainakin, kovasti puhuivat siitä kuinka annettu ääni voi siirtyä jollekin toiselle ehdokkaalle jos ykköseksi äänestetty pääsee muiden äänillä eduskuntaan. En ymmärrä mutta silti ärsyttää kun en saanut äänestää.

Yön yli kestävistä vaalivalvojaisista ei täällä ole kuultu mitään, ääniä aletaan laskea vasta tänään aamulla, äänestyspaikat sulkeutuivat eilen illalla kymmeneltä. Eli loppupäivä kuunnellaan radiosta tuloksia; alustavasti ennustavat nykyiselle enemmistöpuolue Fianna Fail:lle suurinta tappiota vuosikymmeniin, suurin oppositiopuolue Fine Gael ilmeisesti voittaa muttei saa enemmistöä hallitukseen, demarit ja Sinn Fein rikkovat ennätyksiään parhaalla tuloksella moneen vuoteen. Muutoksen puolesta on äänestetty siis.

Ystäväni Kenneth on Sinn Feinin kannattaja, ja hänen kanssaan onkin käyty monet poliittiset keskustelut tässä vaalien alla. Ja muutenkin. Itse ennustan Kennethistä kansanedustajaa parin eduskunnan tultua ja mentyä, on asialleen sen verran omistautunut.

(c) Jim Davis
Viime yö meni melko myöhäksi, työjuttuja kun pitää välillä hoitaa kotonaankin. Arkkitehti on tulossa tänä aamuna vierailulle, laitetaan taas ravintolaa uuteen uskoon ja niitä piirrustuksia kävin läpi ja samalla värkkäilin budjettia ja kurkistelin kristallipalloon kun Iso Pomo tahtoo tietää millaiset on tulevat kaksi kuukautta, montaako turistia odotetaan saapuvaksi, kuinka paljon tarvitaan henkilökuntaa ja miksi miksi ja miksi. Perustelut pitää olla kunnossa, ja nyt onkin läppärillä ylikuumentumisen vaara. Sain sitten viestin tänä aamuna että sorvataan budjetti kuntoon vasta maanantaina. Yöunet jäi siis välistä ihan turhaan. No, tulipahan tehtyä, ei tarvi tehdä uudestaan.

Ja tänä iltana aikaisin nukkumaan.

22.2.2011

Korvapuustit

Tämmöisiä niistä tuli. Noita muotopuolia “jouduin” jo syömään pois ennenkuin naapurin Arlene tuli kylään, ettei tarvinnut laittaa esille kuin noita jotka suostuivat uunissa pysymään paistoajan pystyasennossa. Sain vielä pussillisen pakkaseenkin vaikka normaalista reseptistä teinkin vain puolikkaan. Pitääkin muistaa ostaa jauhoja ensi kerran kauppareissulla. 


Uunituoretta

Sumussa

Tuolla se Atlantti olisi, sumussa

No tänään ei näy kyllä edes merelle saakka, hädin tuskin tien toiselle puolelle. Atlantilta hiipi oikein irlantilainen sumu, kunhan ilta hiukan pimenee niin tunnelma on kuin 1940-luvun kauhuelokuvassa. Sitten vain odotellaan milloin zombiet/vampyyrit/muut möröt raapii ikkunanpieliä ja piileskellään peiton alla.

Molly-Mazda vietiin tänään ensimmäiseen katsastukseen. Aikaa varatessani nauraa hihittelin äänettömästi kun puhelimeen varauskeskuksessa vastannut nainen puhui ihan kamalan nopeasti. Hänelle ehkä maksettiin palkkaa per hoidettu varaus. Mairead oli tädin nimi ja samaan hengenvetoon kysyttiin rekisterinumerojanimijaosoitejakännykännumero. Mairead kysyi että varataanko aika Galwayn katsastuskonttoriin, johon sanoin että Clifden olisi lähempänä (meiltä Clifdeniin ajaa 20 minuutissa, Galwayhin menee yli tunti). Mairead varmisti että onhan Clifden Galwayssa, johon vastasin että kyllä se Galwayn läänissä on. Tekstiviestillä saamani varauksen vahvistus ilmoitti minun varanneen ajan Galwayn konttoriin, ei Clifdeniin. Pikainen puheli samaan numeroon ja sain keskustella Annen kanssa. (Mairead oli varmaan urakoimassa jo neljättä puhelua minun jälkeeni, olihan tuossa kahden puheluni välissä aikaakin kulunut jo se 5 minuuttia ainakin) Anne päivitteli että mitenkäs siinä sillä tavalla kävi kun jouduit väärään paikkaan ja varasi ajan samalle päivälle, samaan aikaan mutta Clifdeniin.

Pienessä mielessä oli tietenkin huoli että jospa se ei menekään läpi, viime aikoina olen kuullut paljonkin juttuja siitä, kuinka säädökset ja kriteerit olivat katsastuksissa muuttuneet, ja kuinka uusiakin autoja oli reputettu kun renkaissa ei ollut auton valmistajan suosituksen mukainen ilman paine. Lukaisin vielä netissä virallisen opuksen siitä mitä testaillaan ja miten ja millaiset rikkomukset ja puutteet johtavat hylkäykseen. Opin mm. Sen, että jos autosta puuttuu ovi, se ei pääse katsastuksesta läpi. Ajatella.

Kuulopuheiden mukaan hirvittävän kiireisessä ja ruuhkaisessa katsastuskonttorissa oli kaksi haalarimiestä ikkunallisessa kopissa lukemassa päivän lehtiä. Toinen otti rekisteriotteen ja rahat (50 euroa) ja toinen vei avaimet ja ajoi auton halliin. Olin varustautunut odotteluun pullollisella vettä, muropatukalla ja juorulehdellä. Vettä kului hörpyn verran, muropatukkaa en ehtinyt edes katsomaan ja lehdestäkin näin vain ensimmäisen aukeaman. Vartti siihen meni ja sain pienen paperiläpyskän tuulilasiini kiinnitettäväksi ja toivotuksen että kahden vuoden kuluttua nähdään taas.

Nyt sitten sadepäivän ratoksi siivotaan ja leivotaan. Ruokalistalla korvapuusteja. Ostin ylimääräisen litran maitoakin;
Lämmin pulla + kylmä maito = onni

21.2.2011

Aamua

Olipas mukava herätä aamulla auringonpaisteeseen, varsinkin eilisen jäätävän tuulen ja räntäkuurojen jälkeen. Idästä tuulee hiukan, mutta ilmassa alkaa olla jo kevättä. Lisääntyvä valon määrä tuo mukanaan lisää energiaa, parempaa mieltä ja lisää kärsivällisyyttä. Töissäkin jaksaa paremmin vastailla niihin samoihin kysymyksiin kerta toisensa jälkeen kun tietää, että kotimatkalla ei tarvitse laittaa pitkiä valoja päälle ja että pääsee ulos pienelle happihyppelylle ilman heijastinliiviä ja taskulamppua.


Meren läheisyys ja ihana näköala olohuoneen ikkunasta on tarjonnut pari mahtavaa auringonlaskua. Kathleen sanoi että kesällä selkeänä iltana saa ihastella kun aurinko uppoaa Atlanttiin. Televisio kiinni siis ja käännetään sohvakin ikkunaa kohti. Pihalla ison kiven juuressa narssissitkin näyttävät siltä että kohta saan kauniin kimpun pöydälle, täytyy jostain käydä pihistämässä pajun oksia jos niiden kissat sattuis samaan aikaan paikalle narsissien kanssa. Pääsiäiskimppu siis paljon ennen pääsiäistä.

18.2.2011

Unisuutta

En tiedä johtuuko viime päivien unisuus Margaretin ihmesuihkeesta, kamalasta perke-lenssusta vai siitä että tässä alan viimeinkin olla kunnolla kotiutunut uuteen talon, mutta voin sanoa että kylläpä nukuttaa hyvin! Osasyyllisenä voi olla myös takkatuli, jolla on minuun ollu aina unettava vaikutus. Ja takkatulen loimussa nautitulla viinilasilla tai kahdella ei tietenkään ole mitään osuutta asiaan, hihii.

Perke-lenssu iski kunnolla päälle alkuviikosta vaikka se tuloansa taisi tehdä jo sitä ennen ainakin viikon päivät. Kurkku on käsitelty karkealla hiekkapaperilla, niskassa painaa ainakin kahdet länget, pää on noin 3kg normaalia painavampi ja jokainen vartalon liikkuva osa liikkuu kuin tervassa. Lyhyesti sanottuna olo on ollut parempikin. Flunssalääkkeiden valmistajilla on ollut hyvä viikko, olen kokeillut Lemsip-juoman ja Merocaine-kurkkutabletit. Ensimmäinen ennen nukkumaan menoa auttaa särkyihin (vaikuttava aine parasetamoli) ja jälkimmäinen turruttaa kurkun ja suun eli olo on kuin hammaslääkäristä tullut. Turtana ja tokkurassa elämää eteenpäin siihen asti kunnes olo paranee.

Sama tauti tekee tuloaan myös Stuartille, lääkekaappiin on kasattu tarpeeksi Lemsipiä ja Panadolia ettei lopu kesken jos vaikka sattuisikin olemaan pitkän kaavan mukainen toimitus. Stuart tosin uskoo tyypilliseen irkkutyyliin hot whiskeyn parantavaan voimaan. Joululahjaksi tavarantoimittajalta saamani Jamesonin korkki onkin narahdellut parina iltana, ihan lääkkeeksi vaan. Kyllähän se viskinaukku lyö tajun kankaalle puolikuntoiselta, parantavasta vaikutuksesta en tiedä mutta nukkuu ainakin yönsä läpi. Hot whiskey tehdään niin että lasin pohjalle heitetään teelusikallinen tummaa sokeria ja sen päälle mitallinen viskiä. Niiden päälle kaadetaan kiehuvaa vettä ja sekoitellaan kunnes sokeri liukenee. Lasiin vielä kellumaan viipale sitruunaa, johon on paineltu muutama kokonainen neilikka. Koko komeus hissukseen hörppien ääntä kohti ja sillä sitten paranee kaikki maailman taudit. Vatsatautiin tosin suositellaan mitallinen konjakkia ja mitallinen port-viiniä keskenään sekoitettuna. Että sellaiset lääkkeet Irlannissa. Juodaan itsemme terveiksi. 
Sláinte! 

12.2.2011

Unettomuutta

Suihke: Avon

Työkaverini Margaret (elämää suurempi nainen, niin kiloissa kuin asenteessaankin) antoi minulle Sleeptherapy Goodnight Pillow Mist –suihkeen. Näytin kuulemma väsyneeltä. Kiitos, Margaret. Yleensä aina täydenkuun aikaan huomaan kyllä nukkuvani normaalia huonommin ja se valitettavasti näkyy naamasta. Unettomuuden tila ilmenee lähinnä niistä jätesäkeistä silmien alla ja yleisestä huonotuulisuudesta. Huonotuulisuuden yritän jättää kotiin ja puran kärttyisyyttäni kuntopyörään tai mieheen. Mies ymmärtää ja antaa vuodatuksen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Silloin tällöin stressaantuneena näen outoja unia, jotka joko herättävät ja jättävät hikisen jälkensä tyynyyn, tai jäävät jylläämään alitajuntaan jolloin herään jo valmiiksi väsyneenä ja haaveilen sängystäni koko loppupäivän.

Mutta Margaret uskoo laventelin rentouttavaan voimaan. Eikä sitä kai kannata kokeilematta teilata. Eikös sitä kohta olekin täysikuu? iPhonessa on jo valmiiksi ladattu rentoutusmusiikkia meren ja metsän äänillä säestettynä (ja siitä olikin apua kesäisen työkiireen ja stressin aiheuttamaan unettomuuteen). Kuuhulluus saa siis kyytiä suihkeen ja sademetsän voimin.

Tulokset, niin hyvät kuin huonotkin raportoidaan tänne.

3.2.2011

Kotiudutaan

No nyt alkaa olla kotoisa olo. Johan tässä onkin asuttu jo viikko ja vähän päälle uudessa osoitteessa. Ensimmäinen yö meni kuunnellessa uusia, outoja ääniä ja kissojen dialogia. Lily ja Tom ihmettelivät kovaan ääneen ja läpi yön uusia hajuja ja ääniä, kunnes lopulta totesivat että turvallisin paikka on emännän vatsan ja jalkojen päällä. Eli se ensimmäinen yö meni pääasiassa valvomiseen ja siihen kun mietin että onhan se keskuslämmityspäällä, tulikohan se takaovi lukkoon ja sammuihan se takkatuli varmasti.

Tom pohtii maailman menoa
Voi tätä iloa ja riemua kun saatiin takka! Eihän se tietenkään ole suomalaisen mielen mukaan kovinkaan järkevä ratkaisu tuo avotakka mutta on se silti ihanan tunnelmallinen. Ja lämmittää se ainakin olohuoneen silloin kun siinä on tuli. Onneksi öljylämmitys pelaa ja talo on mukavan lämmin vaikka ulkona tuuleekin melkein tornado-voimalla.

Pikkuhiljaa tavarat, kissat ja ihmiset löytänevät paikkansa. Laatikko, laukku ja kuplamuovikäärö kerrallaan talo alkaa täyttyä omista tavaroista ja tuntua kodilta. Kissatkin tuntuvat rauhoittuneen, isoista ikkunoista kelpaa katinkin katsella merelle ja kiittää onneaan ettei myrskysäähän tarvitse tassuaan ojentaa.