30.3.2011

Meikkejä tarjolla

Kauneusbloggaaja Nea arpoo joka kuukausi ihanaisia meikkipaketteja bloginsa lukijoiden kesken. Arvontaan voi osallistua jokainen lukija, vaikka ensikertalainenkin. Tässä kuussa tarjolla kynsilakkaa, huulikiiltoa ja luomivärejä. Kilpailun löytää täältä, ei muuta kuin klikkailemaan, ihmiset!

29.3.2011

Meitä lasketaan

Micke

Sunnuntai-iltana nautiskelin torstain työn hedelmistä. Nimittäin ihanasta, romuttomasta, minimaalisesta työhuoneesta. Samaisessa huoneessa kun aiemmin asusti kaikki ne muuttolaatikot ja ikuisuusprojektit joille emme vielä olleet löytäneet kotia. Joukossa myös IKEAn Micke-tietokonepöytä edelleen seinää vasten kokoonpanoa odottaen. Torstaina aamukahvin jälkeen nautiskeltiin ihanasta auringosta mutta iltapäivällä käärittiin hihat ja käytiin toimeen. Laatikot purettiin, sijoiteltiin tavarat mikä minnekin, ja ne joille ei paikkaa hakemallakaan löytynyt, uudelleensijoitettiin ullakolle. Kun huone oli tyhjä, käytiin Micken kimppuun. Tunti ja puolikas siinä meni, muutama kirosana, pari kuppia kahvia per naama ja useampi sata vääntöä ruuvimeisselillä. Nyt se on kasassa ja näyttää hyvältä ja ennen kaikkea siistiltä. Eikä läppärit makaa ruokapöydällä.

Siis takaisin sunnuntai-iltaan, istahdin koneelle työpäivän ja lenkin jälkeen tiirailemaan blogeja ja naamakirjailemaan hetkeksi. Mutta niinhän siinä tuntuu melkein aina käyvän, kun ajattelen että nyt saa istahtaa koneelle pidemmäksikin aikaa, että kohta joku keskeyttää. Ovelle kolkutti jeeppinsä ikkunan alle pysäköinyt mies (mitä lienen niin keskittyneesti lukeneeni että jäi se kuulematta/näkemättä). Miehen naaman tunnistin kyllä mutta nimi ei muistu vieläkään mieleen, tästä lähikyliltä kuitenkin kotoisin, sen verran tuttu näky oli se jeeppi ainakin.

Huumorilomake
Miehellä on oikein mukava brittiaksentti ja iso nenä. Ja kädessään iso nippu vihreitä papereita. Mies on väestönlaskija. Jokaiseen taloon jaetaan väestönlaskentalomake, joka ohjeistetaan täyttämään sunnuntaina 10. maaliskuuta, ja lomakkeeseen on täytettävä tiedot kaikista niistä ihmisistä, jotka tässä osoitteessa sattuvat sinä iltana olemaan. Ja mukaan on laskettava myös mahdolliset poissaolevat ihmiset jotka normaalisti tässä osoitteessa majaansa pitävät. Minä nyökyttelin ja sanoin että oli täällä jo viime väestönlaskennan aikaan.

Tavasin miehelle nimeni ja hän kysyi olenko sukua Tommi Mäkiselle. Mies vaikutti hieman pettyneeltä kun kerroin että Mäkinen on Suomessa yhtä yleinen sukunimi kuin Coyne, Joyce tai Faherty täällä Connemaran seuduilla. Vitsiniekka kysyi seuraavaksi haluaisinko englannin- vai iirinkielisen version lomakkeesta, ei ollut suomenkielistä lomaketta saatavilla, sanoin että englanninkielinen kelpaa kyllä. Mies antoi vielä pilkuntarkat ohjeet siitä, minkä värisellä kynällä lomake pitäisi täyttää ja sanoi tulevansa parin viikon kuluttua keräämään lomakkeen pois.

Miehen lähdettyä vilkaisin paria kysymystä ja naureskelin makeasti. Kysymykseen ”Kuinka hyvin puhut englantia?” voi näköjään vastata ”En lainkaan.” Jos kysmykseen vastaaja ei osaa englantia, mistä hän tietää mikä vastauksista on se oikea? Logiikka pettää minulla ainakin tässä vaiheessa. No, odotellaan sunnuntaihin ja täytellään sitten. Ei näy lomakkeessa paikkaa, johon voisi laskea kissat. Mutta kysymyksen ”Kuinka monta lasta olet synnyttänyt?” kohdalla mainitaan kyllä, että kyseinen kysymys on vain naisille.


 Hullulla on halvat huvit.

25.3.2011

Paistaa, paistaa

Voi kyllä on taas kaunista aamua tarjolla täällä! Ihan harmittaa lähteä töihin, mutta onneksi nuo illat vaan pitenee eli ehtii auringosta nautiskelemaan vielä töiden jälkeenkin. Pitäisiköhän ehdottaa uudelle hallitukselle sellaista lakisääteistä aurinkovapaata, jota voisi ottaa vaikkapa viikon verran vuodessa. Täällä kun tuntuu niin harvoin olevan pilvetön taivas ja lämmin sää, niin eikös se jo nostattaisi kansan mielialaa kummasti kun aamulla verhot avatessaan toteaisi sään niin kauniiksi että päättää jäädä kotiin siitä nauttimaan.

Laitetaanpas pääministeri Endalle sähköpostia ihan saman tien...

24.3.2011

Ei palele, ei

Voi ihanuutta! Nyt tuntuu jo melkein kesältä. Eilen näin ensimmäisen pääskysenkin, äkillinen auringonpaiste ja mereltä puskeva lämmin ilma oli tuonut kevättä linnunkin rintaan. Narsissit pihalla kukkivat edelleen ja pajuissa näyttäisi olevan kissoja.

Omat katinrontit köllistelevät ikkunalaudalla ja vaihtavat paikkaa kun aurinko kääntyy viereiselle ikkunalle. Tom makoili ruokapöydällä kun eilisaamun ulkona vietetyltä kahvihetkeltä palasin sisätiloihin.

Mutta taivas on pilvetön, meillä molemmilla on vapaapäivä, eikä tarvitse tehdä mitään. Mitä tässä suotta koneella istumaan, pihalle mars kukkia istuttamaan! Kunhan tulin vähän näillä keleillä kehua retostelemaan...

Aamuaurinko

Kyllä kelpaa



21.3.2011

St Patrick

Huh! Olihan kiireinen Patrickin viikonloppu! Itse juhlapäivänä ei töissä ollut juurikaan kiireitä, suurin osa ihmisistä suunnisti paraateihin Clifdeniin, Westportiin ja Galwayhin. Perjantai, lauantai ja sunnuntai kuluivatkin sitten yhdessä hujauksessa, ihmisiä oli liikenteessä useammankin pienen kylän verran. Kaikille riitti ruokaa ja viihdykettä, Larry the Leprechaun kävi näyttäytymässä nurkilla myös, italialaistyttöjen suureksi riemuksi. Tässä hieman kuvasatoa.
Larry the Leprechaun

Kakkukin värjättiin Irlannin-vihreäksi

Maahis-kaksoset

Ann sanoi että maahisen löytää parhaiten puun latvasta. Puita ei sisätiloissa ollut, ananas oli loistava sijainen.

Kolmiapilakeksit

Lisää vihreää jälkiruokatiskillä

Tulppaanitkin Irlannin lipun väreissä

Ei ehkä ihan halukkaimmat valokuvamallit nämä nunnat

Ja tätä nunnaa olisi saanut kuvata vaikka koko päivän

Italialaistytöt kovin mielissään

16.3.2011

Patrikkia

Se on huomenna se Suuri Päivä. Walesista tuli pyhimys nimeltä Patrick ja hävitti Irlanniin vihreältä saarelta kaikki käärmeet. Ja sen kunniaksi sitten kiinnitetään rintamukseen kolmiapila, juodaan Guinnessia tynnyreittäin, järjestetään paraateja ja muuta mukavaa. Kirjoittelen paremmalla ajalla enemmän mutta heitän tähän Vihreille Niityille vastineeksi Thin Lizzyn version tuosta mainiosta irkkubiisistä Whiskey In The Jar...



15.3.2011

Maailmanlopun Elkeet

Uutisten pääotsikoissa on edelleen Japani. Uutisia katsoessa ihan hirvittää. Terra firma ei olekaan niin vakaa kuin kuvitellaan, meren pohja nousee kuin suklaalevyn napsauttaisi kahtia. Syntyy aalto joka pyyhkäisee alleen niin monen kodin ja elämän. Jos ei järinä ja tulva saa housunpuntteja vapisemaan, nyt seurataan kauhulla kuinka käy ydinreaktorin. Säteilee, ei säteile, säteilee vähän, nyt räjähti, nyt viilennetään merivedellä, nyt siellä on tulipalo. Luonnon voiman edessä ihminen on hyvin voimaton. Näiltä sivuilta tuhon näkee omin silmin, ennen ja jälkeen.

Maa on järissyt viime aikoina muutenkin kuin mannerlaattojen toimesta. Pohjois-Afrikassa ja Lähi-Idässä ihminen huojuttaa vallanpitäjän kivijalkaa. Kun karttaa katsoo mielenosoitukset on edenneet kuin domino-palikat Tunisiasta itään kohti Egyptiä ja Libyaa. Pakistanissa odotetaan henkeä pidättäen kuinka käy, jos sielläkin aletaan mellakoida.

Maailmanlopun ennustajilla on ollutkin kissanpäivät, joku ennustaa maailman loppuvan joulukuun 21. päivänä  vuonna 2012 kun muinainen Maya-kansa on näin ennustanut. Joku toinen sanoo että planeetat asettuvat jonoon ensi vuonna sillä tavalla että se tietää maailmanloppua. Auringon pinnallakin kuulemma tapahtuu jotakin lähiaikoina, ja sekin tietää maailmanloppua. Ei tässä taida hyvin käydä kuunteli ketä tahansa.

Tai sitten ei kuunnella ketään, jatketaan eloa niin kuin ennenkin ja ollaan kiitollisia siitä että oma ja läheisten elämä jatkuu jokseenkin entiseen malliin. Eräs entinen kollegani asuu Japanissa. Kun uutiset maanjäristyksestä saapuivat tänne, menin ensimmäiseksi Facebookiin. Huokaus helpotuksesta kun näin tilapäivityksen ”Olen Thaimaassa. Kaikki hyvin.” Sittemmin kuulin että hänen kotinsa oli säästynyt lähes vahingotta. Muutama lautanen, lasi ja maljakko on pieni hinta.

14.3.2011

Tilapäivitys

Noniin, nyt kun on saatu Riitan haasteeseen vastattua, on aika selitellä pientä poissaoloani. Bloggaustyyliini kuuluu kirjoitella juttuja varastoon vapaapäivinäni, silloin on helpompaa julkaista enemmän ja säännöllisemmin kun jutut saa omista arkistoista nopeasti ruudulle ja sieltä verkkoon. Viime viikon vapaapäivät menikin muissa maailmoissa.

Stuart päätti että nyt viedään Minna IKEAan ostoksille. Oli ilmeisesti kyllästynyt katselemaan kun emäntä tassuttelee ympäri uutta kotia mittanauha kädessä ja huokailee että tuohon sopisi joku lipasto ja televisiolle tarvittais joku taso ja hyllyjä olis kiva saada lisää ja tuohon pienimpään huoneeseen pitää ehdottomasti saada tietokonepöytä ettei tarvitse ruokapöydällä näpytellä.

Maanantaiaamuna startattiin vähän kahdeksan jälkeen, fiksuina lähdettiin liikenteeseen isommalla autolla (minibussilla) jonka takaistuimet käännettiin littanaksi. Eihän sitä koskaan tiedä mitä sieltä tarttuu matkaan. Matkan pisin osuus tuntui olevan kotiovelta Galwayhin, Galwaysta kun pääsee moottoritietä pitkin melkein IKEAn etuovelle saakka. Matkaan kului vaivaiset kolme ja puoli tuntia, välillä piti tietysti pysähtyä vessassa ja kahvilla.

Voi sitä IKEAn huumaa, matkaan tarttui kaikki mitä lähdettiin hakemaan ja pari ylimääräistä kapinetta myös. Kahvilan puolella tankattiin ihmiset ja huoltoasemalla auto. IKEAn ruokapuolelta ostin rieskaa, salmiakkia ja sinappia, salmiakkia natusteltiinkin kotimatkalla melkein pussillinen. Tiistai meni mukavasti kaappeja kasatessa, ja akkuporakoneen hurinaa kuunnellessa. Nyt on säilytystilaa vaikka muille jakais. Tietokonepöytä odottaa kasaamistaan, täytyy ottaa asiaksi vaikka huomenna.

Saatiin uusi eduskunta ja hallitus; Fine Gael ja Labour muodostivat koalition, Fine Gael on keskusta-oikeistolainen, Labour demaripuolue. Pääministeriksi nousi Fine Gael –puolueen Enda Kenny, jonka kampaus mielestäni muistuttaa Mauri Pekkarisen Lego-tukkaa. Ja siitähän iltapäivälehdille syntyi suurtakin huvia kun huomasivat erään amerikkalaislehden uutisoineen pääministerin nimeksi Edna Kenny, Ednan iirinkielinen vastine Eithna kun on iirinkielinen naisen nimi. Lehtien otsikoista luovin taisi olla se, jossa lööppi huusi ”Dame Edna” ja Endalle oli Photoshopattu Dame Ednan silmälasit naamalle.

Enda Kenny
Nyt sitten odotellaan millaisia muutoksia uusi hallitus saa aikaan. Bensan hintaa voisivat hiukan laskea, Libya levottomuuksiin ja raakaöljyn nousseeseen hintaa vedoten bensapumpulla viimeksi jouduin maksamaan 1.50 euroa litralta. (Mutta eipä ollut sitä kohuttua E10:ä). Kohta lienee syytä alkaa pyöräilemään töihin tai alkaa harrastaa kimppakyyteilyä.

Leprechaun
Patrickin päivä olisi ensi torstaina, ja tuttuun tapaan se meneekin töissä. Clifdenin paraatissa on työkaverini Marguerite jonka olivat jollain keinolla saaneet suostuteltua leprechaun-asuun (se irlantilainen haltija/menninkäinen – mikä sen suomenkielinen nimi nyt onkaan). Itse olen tasan kerran ollut vapaalla Patrickin päivänä ja silloinkin päätin että jäätävään tihkusateeseen ei kannattanut lähteä paraatia katsomaan. Oltiin pubissa ja maisteltiin oluita, paljon irlantilaisempi meno taisi olla meillä, eikös nuo paraatit usein ole jenkkien iloksi tai ainakin heidän aloitteestaan tännekin järjestetty.

Siinäpä ne tärkeimmät tällä kertaa. 

Kuka-Mitä-Missä-Milloin

Riitta heitti blogiinsa haasteen jonka nyt heitän eteenpäin Nealle ja Simpukalle.

Kuka
Näppiksen ääressä touhottaa Minna, kolmekymppinen Pohjois-Karjalainen joka lähti Irlantiin työharjoitteluun viideksi kuukaudeksi vuonna 2002, rakastui ja jäi tänne Atlantin rannalle töihin. Asustaa Stuart-miehensä ja kahden laiskan kissan, Lilyn ja Tomin kanssa kivenheiton päässä merenrannasta. Sen suunnan lähinaapurit asustaa Amerikassa.

Mitä
Kirjoitan mitä sattuu, omaa elämää ja ympärillä olevia ilmiöitä. Joskus ihmetten irlantilaista menoa, päivittelen sateen määrää ja outoja tapoja. Kirjoitan siitä, mikä juuri sillä hetkellä kiinnostaa tai liikuttaa. Kuvia kukista ja maisemista ja kissoista myös.

Missä
Joskus olohuoneessa sohvalla, joskus ruokapöydän ääressä. Kunhan viimeisin IKEA-hankinta saadaan kasaan, siirryn työhuoneeseen.

Milloin
Aikataulua ei ole, jos on kiire niin ei ehdi. Yritän noin kerran viikossa jotain laittaa, vapaapäivien tavoite on kirjoitella muutama juttu varastoon joita voi sitten viikon varrella julkaista tiiviimpään tahtiin mutta niinhän ne sanovat, ”The road to hell is paved with good intentions” eli ”Tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikeilla” noin vapaasti suomentaen. Kirjoitan kun jotain sanottavaa on.

5.3.2011

Kevään Merkit

Narsissit aamuhämärässä

Kävin eilen illalla pirullisen pitkän työpäivän päätteeksi noukkimassa narsissit pihakiven juuresta talteen. Vielä sinne jäikin ainakin kaksi maljakollista kasvamaan, tuskin riittää pääsiäiseen asti mutta kyllä ne mukavasti kirkastaa näinkin ankean harmaata aamua. Mereltä hiipii sumua ja usvaa taas, mutta se työpaikan säätietäjä Padraicin mukaan tietää lämmintä ja kaunista keliä. Eilen Padraic oli ainakin oikeassa, sumu hälveni ennen puoltapäivää ja päivästä tuli kauniin aurinkoinen ja lämmin.

Muita kevään merkkejä näillä leveyksillä on vuokra-autojen ilmestyminen tielle. Ne tunnistaa paitsi takaikkunassa olevasta tarrasta, myös siitä että ne usein pysähtyvät mitään varoittamatta keskelle tietä ottamaan valokuvia lampaista, turvekasoista ja heinäkattoisista pikkumökeistä. Kun töihin on kiire, meinaa joskus mennä hermot kun edessä ryömii Nissan Micra 20km/h sisuksissaan kahdesta neljään saksalaisturistia joiden päät pyörivät puolelta toiselle kuin Wimbledonissa. Ohi ei näillä teillä ihan helposti päälle, joten siinä sitten körötellään peräkanaa ja takana tuleva töihin menijä kiroilee hissukseen ja yrittää kurkistella milloin pääsisi ohitse.

Patrickin päivän tienoilla suosiolla varaan työmatkaani ylimääräiset 10 minuuttia, syyskuussa voin palata taas normiaikaan. Viime kesänä juttelin kovaäänisen teksasilaismiehen kanssa autoista. Hän oli vuokrannut perheelleen tyypillisen teksasilaisesti suurimman jeepin joka autovuokrafirmalla oli tarjota. Naureskellen hän totesi että tiet Irlannissa ovat kapeampia kuin Amerikassa, varsinkin Teksasissa jossa kaikki on muutenkin suurempaa. Neuvoin miestä ottamaan kurvit rauhallisesti, kyllä se matka siitä etenee, lomallahan ei ole kiire minnekään. Mies sanoi että ensimmäisen kolmen ajopäivän aikana vuokrajeepistä on irronnut kumpikin sivupeili ja kuljettajan puoleinen kylki on naarmuilla. Ei ollut Teksasin poika osannut varautua irlantilaisiin ajo-olosuhteisiin. Toivottavasti oli edes vakuutus vuokrajeepissä. 

4.3.2011

Kehtuuttaa

Eilen tuntui ensi kerran ihan oikeasti lämpimältä. Niin lämpimältä, etten edes pukenut takkia päälleni töihin lähtiessä. Mutta kylläpäs kehtuutti lähteä. Piha jäi niin aurinkoisena ja keväisenä odottamaan, mielessä kävi jo että mihinkäs ne aurinkotuolit tulikaan laitettua? Mutta ei kai siinä muu auttanut, työnantaja vielä toistaiseksi pitää palkanmaksun vaateena työpaikalle ilmaantumisen viitenä päivänä viikossa.

Tuossa männäviikolla kehtuutti ihan muuten vaan, ei olisi millään tahtonut lämpimästä sängystä pois. Sumuisin silmin suihkuun ja sieltä kahville. Tassutellessani takaisin makuuhuoneeseen nousi hymy huulille. Stuart oli asetellut pyjaman ja villasukat sängylle ja sanoi että ne pitää paikkaa lämpimänä kunnes pääsen töistä kotiin ja sänkyyn pitkäkseni. Siinä kirkastui sekin sadeaamu. Kuvan paita on Hairy Baby –firman tekeleitä, myyvät luomupuuvillasta vastuullisesti tuotettuja, tyypillisen irlantilaisin painatuksin varustettuja paitoja ja huppareita. Tuon paidan rintamuksessa lukee ”Culchie”, joka iiristä suomeksi vapaasti käännettynä tarkoittaa maalaista, maaseudun asukasta. Joku voisi loukkaantuna landeksi kutsumisesta, meillä päin kyseinen nimike otetaan vastaan henkseleitä paukutellen. Kukapa sitä kaupungissa haluaisi asua? Pyjamahousut tarttui matkaan Italiasta, Valdichianan ostoshelvetistä, merkiltään ovat Calvin Klein. Villasukat on äidin neulomat ja jo pelkästään siitä syystä ihan maailman parhaat.

Sunnuntain sanomalehteä selatessa osui silmään Lidlin mainos. Heillä on kuulemma skandinaaviset viikot. Mitä se sitten tarkoitti? Paikallis-Lidlin yhdessä nurkassa oli skandi-osasto. Näkkileipää (sitä nyt on muissakin kaupoissa), puolukkahilloa, outoja ruotsalaisia marsipaanitorttuja ja sitten se maailman paras löytö; karkkipussi, jossa näytti olevan ihan oikeita turkinpippureita! Kokeeksi tietenkin piti ostaa pussi niitä ja sitten niitä sammakko-karkkeja jotka näytti myös tutuilta. Voi sitä onnea kun makutestikin meni läpi ja nehän maistui ihan salmiakille! Kävin eilen kaiken varalta vielä kaksi lisäpussia ja matkaan tarttui myös kanelikorppuja. Niillähän sitä jo pärjääkin.

P.S. Narsissit kukkii jo, huomenna tuodaan tupaan

1.3.2011

Aamun Synti

Vapaapäivän kunniaksi annoin itselleni luvan nukkua pitkään. Tom-kissa kävi sängyn vierellä maukaisemassa tapansa mukaan vähän kuuden jälkeen aamulla. Tom hiljenee kätevästi sängyn jalkopäähän nostamalla, siihen nukahtaa nopeasti ja Lily-kissa seuraa perästä ja oikaisee emännän vatsalle käpälät Stuartin selkää vasten. Uni jatkuu kaikilla vielä hetken.

Stuart herää töihin joskus puoli kahdeksan ja kahdeksan välillä, minä ja katit käännämme kylkeä. Unen läpi kuuluu Juran töräys, kahvia miehen koneeseen. Suihkun lorina ja tämän aamun suihkulaulu kuulostaa siltä Coldplayn kappaleelta, jossa lauletaan Jerusalemin kelloista. Vaatekaapin oven narahdus, vaatteiden suhina. Jura törähtää vielä kerran, tällä kertaa matkamukiin. Pikapusu poskelle ja sitten takaovi lompsahtaa kiinni. Käännän kylkeä vielä kerran, ihan vähäksi aikaa vaan.


Sitten kello onkin jo päälle kymmenen ja nyt pitää jo ehdottomasti nousta. Miten se sänky onkin muuttunut niin pehmeäksi ja mukavaksi ettei siitä tahtoisi millään nousta. Kissat jolkottelee edeltä keittiöön. Stuart on täyttänyt ruokakupin ja vesiastian ja minun lempikuppini on Juran alla valmiina ottamaan vastaan päivän ensimmäisen kahviannoksen. Yöunet taisivat olla hiukan liian pitkät, ranka on mutkalla eikä oikia edes venyttelemällä.

Aamupaheet
Laiska, myöhäinen aamu tuntuu syntisen mukavalta. Teemaan sopivasti lykkäsin kaksi(!) voisarvea uuniin tuoksumaan. Voisarvia tosiaan, oikeasta voista tehtyjä. Onneksi ei aamusumuiset silmät näe lukea kaloriarvoja pussin kyljestä. Eikös ne ole ilmaa täynnä nämä sarvet?

Tom piti viedä tänään ensimmäistä kertaa ulos tähän muuttamisen jälkeen. Valitsin hetken, jolloin kaikkien naapureidan koirat olivat muualla. Lily laitettiin lukkojen taakse keittöön ja olohuoneeseen. Avasin ulko-oven ja kutsuin Tomin paikalle nuuhkimaan. Raitahäntä heilui rivakasti puolelta toiselle ja nenä työntyi oven raosta niin pitkälle kuin ylettyi ilman että takakäpälät irtosivat kynnysmatolta. Varovasti astuin alimmalle ulkoportaalle ja odotin että Tom seuraa askeliani vaikkapa vain talon ympäri näin ensimmäisellä ulkoilukerralla. Räpäytin silmiäni kerran ja Tom oli kadonnut. Kuin tuhka tuuleen ja pieru Saharaan. Ovi kiinni ja pikajuoksua talon ympäri. Minne se katti hävisi, ettei vaan olisi mennyt tielle? Ei näy missään. Kutsuin kerran ja toisenkin. Kolmannella kerralla kuului hyvin hiljainen ”mau”. Mistä? Näytin varmaan mangustilta, pää pyöri oikeaan ja vasempaan, mistä kuului ”mau”?

Sisältä. Tom luikahti ovenraosta samantien takaisin sisälle ja nyt ihmetteli eteisessä mitä se emäntä siellä pihalla juoksee ja panikoi. Että sellainen ulkoiluretki se. Yritetään uudestaan kesemmällä.

Tom lepää rankan ulkoilun jälkeen