29.2.2012

Minä Olen Vähän Väsynyt


Vielä täällä ollaan, kiireen keskellä ja kamalassa hulinassa. Aika ei riitä mihinkään, tai siltä ainakin tuntuu ja huonolla omatunnolla vilkuilen teidä blogeja ja päivittelen kun en ole ehtinyt mitään kirjoittaa ikuisuuksiin. Töissä eletään stressaavaa aikaa ja muutenkin tuntuu jaksamisen kanssa olevan vähän niin ja näin.



Tänään saan Stuartilta vierihoitoa ja kahdenkeskistä laatuaikaa. Ehkäpä käymme jopa elokuvissa. Tai sitten ei. Päässä surisee siihen malliin kummallakin, että voisi ihan yhtä hyvin maata kasvismaisessa olotilassa sohvalla ja katsoa televisiosta hömppää. Mutta joka tapauksessa, ilmoitan että olen täällä edelleen, ja tarkkailen tekemisiänne ;)

Pieni muistivihkoni on kerännyt sivuihinsa blogien aiheita, tekstiä tulee kunhan akka ehtii istumaan koneelle ja jäsentää ajatuksensa muidenkin ymmärrättäviksi. 

22.2.2012

Haasteita




Ihana Simpukka, joka tallailee Vierailla Poluilla heitti minua haasteella. Siitä kiitos kaunis ja kumarrus. Haasteen ideana on nimetä blogissaan viisi blogia, joilla on alle 200 rekisteröitynyttä lukijaa. Tällä tavoin voi tuoda oman lukijakuntansa tietoon blogeja, joita itse lukee ja haluaisi/toivoisi muidenkin lukevan. Täältä siis pesee:

Uusin vakiotuttavuus blogistaniassa on minulle Mariannan blogi Vuonon Kimallus. Ihania maisemia, kauniita kuvia ja kiinnostavia postauksia Norjasta. Käykää ihmeessä katsomassa ja ihastumassa!

Elegia tarjoilee tontillaan Kello Viiden Teetä – Syanidilla. Kuulumisia ja kuvia naapurisaaren pääkaupungista, joskus muualtakin. Hivelee esteettistä silmääni.

Tämän saman saaren toisen reunan asukas Heljän blogi kantaa nimeä Rouva Hoo – Kotiäiti. Toinen suometar vihreällä saarella askartelee kauniita ja kirjoittaa asiaa.

Amsterdamin alavilla mailla majailee Riitta ja Riitan Blogi. Kuvissa ja postauksissa vilahtelevat kauniit kanavat, orkesteri ja kotoinen tunnelma.

Marian tontilla on tarjolla Kello Viiden Kahvi. Nuori nainen kirjoittaa rautaista asiaa ravinnosta ja ravitsemuksesta, ja muustakin. Suosittelen muillekin kuin kaltaisilleni kahvikissoille!

Ja nyt sitten haastetut, ei muuta kuin haaste kiertämään!

13.2.2012

Kevättä Kynttelistä


Sunnuntai 5.2.oli Kynttilänpäivä ja Runebergin päivä. Ne kuuluisat tortut jäi leipomatta, vaikka ostinkin mantelijauhetta valmiiksi. Jospa kokeilen vaikka ensi viikolla, tuskin se Runeberg suuttuu, vaikka tekisinkin torttuja muulloinkin kuin nimikkopäivänään. Ja jos suuttuu, niin tulkoon sitten itse paikan päälle valittamaan.


Maanantai oli varsin sumuinen päivä. Aamulla ei olohuoneen ikkunasta nähnyt edes pihatien päähän asti. Aina silloin tällöin sumun halkaisi ohi ajavan auton valot hitaasti ryömien eteenpäin. Pikku hiljaa sumu hiipi vuoren rinnettä ylöspäin, mutta jäi sinne roikkumaan koko päiväksi. Sopiva päivä kauppareissuiluun, hyppäsin autoon ja suuntasin kylille.




Sumusää oli houkutellut paikalle muutaman muunkin shoppailijan, tosin osasyynä saattoi olla myös paikallisen Lidlin ja Aldin maanantaitarjoukset. Minulla ei juuri silloin ollut tarvetta sohvapöydälle tai sauvasekoittimelle, mutta tuoretta leipää nappasin kyytiin pari pussillista. Arkkupakastin oli ehkä vuoden 2011 paras ostos. Hyllyjen välissä törmäsin entiseen työkaveriin, jota en ollut nähnyt aikoihin. Rupateltiin melkein tunti, ja naureskeltiin yrttisiemenpusseille. Tinjami oli latinalaiselta nimeltään jotakin vulgaris ja pohdimme, mikä tekee tinjamista vulgaarin? Kasvaako se jotenkin hävyttömään muotoon? Fionnuala osti pussillisen siemeniä ja lupasi kertoa, miten härskiltä se tinjami keittiön ikkunalaudalla näyttää.


Yrttitarha ikkunalaudalla onkin oikeastaan aika puoleensavetävä ajatus. Kukkalaatikko, multaa, siemeniä ja muistia sen verran että ne tulee kasteltua kans. Maaliskuun projektiksi tuo, muistuttakaa joku että käyn työpaikan puutarhalta hyvää multaa! Tällä kertaa ostin vain pienen kevätesikon ikkunalautaa koristamaan. Kotiin tullessani harmittelin saman tien, miksen ostanut useampaa, niin mukava väriläiskä harmaaseen sumupäivään.


Kotimatkalla pysähdyin ottamaan pari valokuvaa epätavallisen tyynestä merenlahdesta. Sumu roikkui edelleen vuorenrinteillä, mutta ilmassa tuoksui jo kevät. Lämmin, pehmeä päivä. ”Grand soft day”, kuten sanonta täällä päin kuuluu. Kotipihan kiven juurella narsissit ovat jo ihan vähän nupulla. Kyllä se tästä kevääksi kääntyy.

9.2.2012

Kissan Kylvetystä ja Muuta Kivaa


Tällä viikolla sain taas kolme vapaapäivää, kun niitä viime vuoden lomapäiviä pitää vain yhden viikossa, niitä riittää kiitettävän kauas. Ne neljä päivää, jotka tehdään töitä, tehdäänkin sitten urakalla. Vastikään päiviteltiin, että ei kai se kausi jo nyt ala. Mutta kyllä se vain sieltä päälle puskee, melkein huomaamatta. Ensi viikolla on koulujen talviloma, silloin riittää huisketta taas.

Lauantai-iltana tuli töistä kotiin kamalan viluisena. Kaksi kuppia teetä ei auttanut vilutukseen lainkaan, eikä edes takassa loimottava tuli, saati täysillä hehkuva keskuslämmitys. Voi, kuinka olisinkaan tahtonut saunaan! Saunan korvikkeeksi laskin itselleni oikein kuuman kylvyn. Sellaisen, josta noustaan hummerinpunaisena posket hehkuen pois. Ja lihaksia rentouttavaa kylpyvaahtoa sekaan ja paljon. Ja vielä joku juorulehti seuraksi. Ei löytynyt lukematonta lehteä, mutta Aku Ankan Taskukirja ajoi saman asian. Pulahdin ammeeseen ja pikku hiljaa alkoi vilu väistyä jäsenistä.

Kylpyhuoneen ovi oli raollaan, ja pian oven rakoon ilmestyi pieni karvainen naama. Lily oli utelias, tahtoi tietää miksi emäntä viihtyy isossa ammeessa, jossa Lily yleensä istuu ja tahtoo juoda vettä suoraan hanasta, sillä välin kun isäntä ja emäntä harjaavat hampaitaan. Etukäpälät varovasti ammeen reunalle, ja kissa kurkotti ammeen reunan yli ja maukaisi ihmeissään. Mitä tämä valkoinen höttö oikein on? Lily tepsutteli takaisin käytävän puolelle, muttei pitkäksi aikaa. Pian karvanaama istui taas ammeen vieressä ja maukaisi ihmetellen, eikö emäntä jo joutaisi rapsuttamaan korvan takaa? Kovasti kylpyvaahtoa nuuhkittuaan, Lily tuli ilmeisesti siihen tulokseen, että kyseessä ei olekaan kylpyamme, vaan sänky, ja tuo valkoinen vaahto onkin emännän uusi peitto. Tämän johtopäätöksen innostamana Lily päätti hypätä mukaan!

Voi apua sitä räpistelyä ja kauhua, kun kissa tajusikin hypänneensä veteen! Surkea rääkäisy, ja kissa oli ammeesta pihalla alle sekunnin sadasosan. Sitten tule emännällekin kiire, likomärkä kissa valloillaan ympäri taloa, jonka pöydillä majailee kännyköitä, läppäreitä ja muuta vettä sietämätöntä tavaraa, ei ollut mielekäs ajatus. Märkiä tassunjälkiä kylpyhuoneesta keittöön; keittiöstä olohuoneeseen, jonka matolla oli kissankokoinen lammikko, siinä oli ilmeisesti ravisteltu enimmät vedet pois turkista. Tassunjäljet johtivat makuuhuoneeseen ja sängyn alle. Sitä ennen oli käyty pyörähtämässä sängyn päällinen märäksi. Päästin muutaman ärräpään ja konttasin sängyn alle.

Sitten jo naurattikin. Sängyn alla murjottamassa oli varsin surkean näköinen, litimärkä ja itsetunnolleen kolhun saanut kissa. Kääräisin kissan kuivaan pyyhkeeseen hieman vastoin sen tahtoa, ja kiskoin ihmisten ilmoille. Uskomatonta, kuinka paljon vettä mahtuu kissan turkkiin! Kissa lempeän tiukkaan otteeseen polvieni väliin ja hiustenkuivain surisemaan. Alkushokin jälkeen Lily vaikutti melkein nauttivan lämpimästä ilmasta ja huomiosta. Räjähdin itsekseni nauruun; tässä sitä istutaan makuuhuoneen lattialla, kissa polvien välissä, kuivaamassa sitä föönillä. Arjen komiikkaa.

Lily murjottaa

Stuart oli sitä mieltä, että Lilyn turkista tuli pesun ja kuivauksen jälkeen tavallista pehmeämpi. Lily on sittemmin vältellyt kylpyhuonetta, joten voisin kuvitella ettei tätä tapahtumaa uusita ainakaan lähitulevaisuudessa. Lisäharmia kissan elämään toi matokuuri, jonka tällä kertaa hoidin niskaan laitettavalla nesteellä normaalien tablettien sijaan. Tablettien syöttäminen Lilylle ja Tomille on parhaimmillaan haasteellista ja pahimmillaan täysin mahdotonta. Niskaan laitettava neste on kohtuullisen nopea ja helppo tapahtuma, sillä hoidetaan myös punkki- ja kirppusuoja, ja olin iloisesti yllättynyt että madotus onnistuu samalla tavalla.

Tom istuu tyytyväisenä polvilukossani ja kehrää kun niskaan hierotaan tököttiä (haisee muuten kamalan pahalle), herra ei turhista säiky ja tietää että tällaisen käsittelyn jälkeen yleensä saa pari herkkupalaa. Lily onkin sisukkaampi, ja neiti kääritään pyyhkeeseen ennen polvilukkoon asettamista. Emännänkin refleksit ovat vuosien varrella kehittyneet salamannopeiksi, neste on Lilyn niskassa sekunnissa, ja kissa hyökännyt sohvan alle piiloon kuin ohjus. Tehtävä suoritettu ja sitten jaetaan herkkuja. Lily murjottaa puolisen tuntia ja tulee sitten syliin. Tom kiehnää jaloissa. Kissan maailmassa taas kaikki hyvin.

7.2.2012

Pyjamapirut


Huomasin tämän otsikon päässeen Suomenkin lööppeihin. Voisinpa sanoa, että olen yllättynyt. Pidän edelleenkin uskomattomana sitä, kuinka pyjama päällä marssitaan kauppaan, pikaruokalaan tai vaikkapa koulun portille lapsia vastaan. Pikainen nettihaku näyttää, ettei kyseessä ole pelkästään irlantilainen ilmiö, naapurisaarella näkyy olevan aiheelle omistettuja nettisivuja, ja isomman rapakon takana näitä ilmiöitä seuraa ja hyväksyy tai paheksuu kokonainen nettiyhteisö. Irish Times –sanomalehti kirjoitti aiheesta viime viikolla.

Olenko minä tavattoman suvaitsematon ja vanhanaikainen jos olen sitä mieltä, että pyjamia kuuluisi pitää vain kotona, sisätiloissa, sohvalla? Pitäisikö minun sittenkin ottaa avosylin vastaan tämäkin kyseenalainen muotitrendi, jossa sängystä pyörähdetään suoraan ihmisten ilmoille eikä siirtymään tarvita muuta kuin hädin tuskin kengiksi minun kirjoissani laskettavat Ugg-saappaat? Ei onnistu.

Tuon Iltalehden ja Irish Timesin juttujen sivuaman kyltin paikkahan oli paikallinen Social Welfare –toimisto, eli siis paikallinen Kela-konttori/työvoimatoimisto. Sinne siis mennään mm. silloin kun etsitään työpaikkaa. Kyllähän siinä annetaan varsin edullinen kuva mahdollisesta työnhakijasta, jos ei ole viitsitty edes pukeutua. Tosin nämä elämäntapatyöttömät taitavat muutenkin tehdä kaikkensa varmistaakseen ettei valtion kirstu napsahda omalla kohdalla kiinni, työnteolle allergisia kun tuntuu löytyvän joka maasta. Pyjamat päällä koko päivän oleva, kotoaan käsin työskentelevä Farhad Manjoo, kirjoitti trendin puolesta aiemmin tässä kuussa. Ja kaipa tuo kotoa käsin työskentely on se poikkeus sääntöön. Se ainoa.

Ei kai tämä tällainen ”trendi” ole ajautunut Suomeen, eihän? Jotenkin on vaikea kuvitella kenenkään varsinkaan talvisin hiippailevan lähikauppaan maitolitraa ostamaan, tai noukkimaan lapsia koulusta pyjama päällä. Jos joku suomalaisella kadulla kävelisi vastaan pyjama päällä, luulenpa että ensireaktioni olisi pohtia liekö kyseessä lähimmän sairaalan psykiatrisen osaston potilas, ja sitten soitaltaa valkotakkisille sedille ja tädeille ja kysyä, puuttuuko pääluvusta ketään.

Mutta niin, nyt ei saa käsittää väärin, että minä vihaan pyjamia. Päinvastoin, minä rakastan niitä! Mukavat, rennot ja pehmeät. Talvella sopivan pitkät lahkeet, kesäisin kevyttä ilmavuutta. Kirjoitan tätäkin postausta kirjaimellisesti puolipukeissa, ”normaali” paita päällä, mutta jalassa ovat harmaa-valkoruudulliset pyjamahousut. Mutta näissä ei lähdetä kaupparetkelle!! Mikään ei ole ihanampaa, kuin töistä kotiin tullessa huomata ettei illaksi ole mitään menoa, ja suoriutua saman tien pyjama päällä illaksi sohvalle laiskottelemaan. Vapaapäivinä pyjama pysyy ylläni usein puolillepäivin, ainakin puoliksi.

Potkupukuporukkaa

Hamstraan pyjamia, ja niitä löytyy kaapistani vaikka minkälaisia. Settejä, joissa on ylä- ja alaosa pitkilla hihoilla, lyhyillä hihoilla ja kaikenpituisilla lahkeilla. On lyhyitä yöpaitoja, pitkiä lattiaan asti ulottuvia tasaraitamekkoja, hihattomia yöpaitoja, erillisiä pyjamahousuja, joiden kanssa pidetään vanhoja kuluneita t-paitoja. Ystäväni usein toteaakin että jos olisin trijonääri, niin shoppaisin vain pyjamia ja designer-kenkiä. Ja oikeassa onkin.

Kun nyt kerran valitetaan, niin valitetaan vielä vähän niistä oudoista aikuisten potkupuvuista/pyjamista, jotka täällä päin tunnetaan nimellä onesie. Kuten kuvastakin näkyy, kyseessä on potkupuku aikuisille. Vaatekappale tuli ensi kerran vastaan Scrubs- eli Tuho-osasto –komediassa, ja luulin sen olevan fiktionaalinen olento. Väärässä olin. Pian niitä roikkui rekit väärällään melkein joka kaupassa, ja silloinkin vielä luulin niitä naamiaisasuiksi. Tulipa vastaan myös hupullinen versio. Kuka niitä ostaa ja pitää päällään? Voisin kuvitella Stuartin soittavan niille samaisille valkotakkisille, jos löytäisi minut potkupuku päällä kotoa pyörimästä. En ymmärrä.

Huh, jopas helpotti! Seuraavassa postauksessa en valita ja kitise näin paljon, lupaan :)

Onesie kuva täältä
Scrubs kuva täältä