Lenkillä

Kurkistelin ikkunasta ulos vähän väliä. Nyt paistaa aurinko, mutta tuolla on niin mustat pilvet että kohta sataa. Nyt olisi pilvessä rako, ehtisikö siihen? Tunnin verran arvottuani säälottoa, vedin lenkkikengät jalkaan ja suuntasin pihalle. Jos sataa, niin sitten sataa, ei tässä olla sokerista tehty. Pari päivää sisätiloissa kipeää selkää lepuuttaessa vei hermot ja energian, tarvitsin raitista ilmaa.

Naapurissa jatkuu pihatien rakennus/päällystys/reunustus ja meteli on sen mukainen. Eivät kuitenkaan aamuvarhain tai iltamyöhään metelöi, naapurisopu ei ole vaarassa. Seuraava talo on edelleen myynnissä, kenellä on varaa maksaa 790k euroa? Ihana talo ja viimeisen päälle laitettu, mutta silti. Muutaman talon päässä on iso talo ja sen kaunis puutarha, tuoksuu ihanalle, kesälle.

Pitkään myynnissä oleva Sininen Talo on myyty ja uudet omistajat ovat aloittaneet remontin. Sinisen Talon vastapäätä alarinteessä, tieltä melkein näkymättömissä olevassa talossa on uudet asukkaat, nuoripari, pieni vauva ja energinen lammaskoira. Emäntä taluttaa koiraa ja vauva kulkee mukana rintarepussa. Vaihdetaan pari sanaa, emäntä sanoi miehen aloittaneen keittiöremontin. Joka kodin remonttireiska koko mies, viimeksi jutellessa remontin alla oli pihavaja.

Jatkan matkaa ja joudun hyppäämään kiirellä puskaan. Mutkassa säikähdän sekä minä että bemarikuski, jolla vauhtia oli aivan liikaa. Onneksi ei iPodi ollut kovemmalla volyymilla, muuten en olisi kuullut autoa ja siinä olisi kai käynyt huonosti. Syke terveesti koholla jatkan eteenpäin ja toivon että bemarin vauhti hiljeni edes hetkeksi. Mietin, jaksanko vielä yhden ylämäen, alaselkä muistuttaa ettei ole ihan vielä täysissä voimissaan. Jaksan vielä.

Tämän talon pihassa tehdään halkoja. Ihana tuoreen puun tuoksu sekoittuu kukan tuoksuun. Kukan tunnistan ehkä joksikin angervoksi, äiti tietäisi varmasti. Otan ensi kerralla kuvan ja kysyn. Käännyn takaisin kotia kohti. Aurinko pilkistää pilvenraosta. Meinaa tulla hiki. Vastaan tulee polkupyörineen viisihenkinen ranskalaisperhe. Isä pysähtyy ja kysyy kuinka pitkä matka uimarannalle on. Neuvon tien lähimmälle mutta suosittelen polkemaan ylimääräiset kolme kilometriä isommalle, paremmalle rannalle. Huomaan lahdessa uivat delfiinit ja ranskalaisperhe jää kameroineen siihen.

Vauvan ja koiran kanssa ulkoileva emäntä tulee taas vastaan, tällä kertaa olemme kumpikin kotimatkalla. Emäntä kutsuu kylään kunhan keittöremontti saadaan valmiiksi. Sitten joskus joulun seutuu, kuulemma. Kotiportti näkyy jo. Postimies kääntyy naapuriin, siellä pihatien remontoijat ovat lounastauolla. Vastaan tuleva vuokra-auto pysähtyy kysymään ajo-ohjeita leirintäalueelle. Kattoteline on täynnä telttavarusteita. En hennonnut sanoa että loppuviikoksi on luvattu sadetta.