Maalaustaidetta ja Kissanulkoilutusta

Ja taas on kulunut viikko ihan vaan humpsis huomaamatta. Syytän kuuden päivän ankaraa työputkea ja mukavan aurinkoista kevätsäätä blogin laiminlyönnistä. Kun aurinko paistaa niin harvoin pilvettömältä taivaalta, on siitä otettava kaikki irti. Pelkkään paikallaan istumiseen ei minusta ole, joten otin itselleni pienen projektin. Kahdenistuttava puupenkki kaipaa uutta maalipintaa. Stuartin hotellin pihalta se jotenkin kulkeutui meille ja siinä onkin mukava istuskella talon seinustalla ja jalkojaan liekotella niin kuin Anni-mummoni sanoi.

Penkin vihreä maalipinta alkoi hilseillä ja paljasti altaan hieman eri sävyisen vihreän. Kun oltiin käymässä muutenkin ihan kaupungissa asti ostoksilla, pyörähdin Woodie’s –rauta/koti/puutarha/huonekalukaupassa ja tiedustelin myyjäpojalta mitä maalia kannattaisi ostaa puupenkin maalaamiseen. Puolen tunnin konsultointisession jälkeen tulin kaupasta mukanani hiontaan tarkoitettuja palikoita, työhanskat, kolme maalisutia, purkillinen pohjamaalia ja saman verran pintamaalia. Luulisi näillä eväillä yhden penkin komistuvan.

Projekti

Torstaina töitten jälkeen vaihdoin rennot vehkeet päälle, vetäisin työrukkaset kouraan ja kävin hiekkapaperipalikoilla penkin kimppuun. Irtosi maali ja pöly, jonka ansiosta niistin vihreitä hiukkasia nenäliinaan vielä seuraavanakin päivänä. Kippasin penkin kyljelleen ja maalasin pohjankin, ettei vaan tule sanomista. Pohjamaali on siis pinnassa, ja sen piti antaa kuivua 16 tuntia. Toivoin kuivan kelin jatkumista ja jätin penkin aurinkoon. Itse suuntasin suihkuun.

Perjantai-illaksi lupasi sadetta, joten siirsin penkin autotalliin odottamaan pintamaalia. Se istuu siellä edelleen ja odottaa. Kunhan nyt kirkastuisi kelit niin pääsisi taas maalaamaan. Niin silloin perjantaina olikin oikein mukava ilta istua ulkona naapurin Louisen kanssa viinilasi kourassa ja nauraa makeasti Louisen Jessie-koiralle joka yritti lyllertää minun Tom-kissaa kiinni. Tom otti pari juoksuaskelta, vilkaisi taakseen ja huomattuaan Jessien olevan turvallisen välimatkan päässä, kellahti selälleen aurinkoiselle pihanurmelle.

Niin, Tom on vihdoin uskaltautunut ulkosalle ihan omasta tahdostaan. Kovasti maukui ja mourusi ja tuijotti etuovea, kunnes viimein emäntä tajusi että pihalle tästä on päästävä. Raitahäntä sujahti vaan ovenraosta ja katosi iltapimeään. Laitoin viestiä entiselle naapurille Irenelle, pyysin ilmoittamaan jos Tom on eksynyt vanhoille hoodeille. Soitin Stuartille töihin ja sanoin että päästää Tomin sisälle jos sitä näkyy pihalla. Tom oli ilmeisesti käynyt nuuskimassa naapuruston nurkat ja ilmaantui takaisin etuovelle kun Stuart oli ulkona iltasauhuilla. Tom ei suostunut tulemaan takaovesta sisään, vain etuovi kelpasi kissaherralle. Samalla teemalla on jatkunut Tomin ulkoilu; tulee sisään vain siitä ovesta, mistä on menty uloskin. 

Joku roti on talossa oltava.