Terveisiä Kiireestä

Hui! Sinne meni lomanpätkä ja viikon työrupeama taas hujahtamalla. Blogittomuuten pääsyy on taas kiire kiire se ainainen kiire. Viime postausta rustaillessani odoteltiin kovasti vieraita Suomesta. Isä ja äiti, tädit Terttu ja Soile mukanaan miehensä Jussi ja Tuomo ottivat kurssin vähälumisempiin maisemiin muutamaksi päiväksi 14.4. Jossain vaiheessa matkaohjelmaa suunnitellessa Minna ja Stuart saivat kuningasidean; mennäänkin vieraita vastaan Dubliniin asti muttei kerrota siitä mitään!

Tästä alkaa matka, isä tuumailee

Siis siitä syystä pidin bloginkin puolella matalaa profiilia niiden suunnitelmien suhteen, ettei vaan pääse vahingossakaan lipsahtamaan. Mika ja Terhi pitivät salaisuuden tarkasti omana tietonaan, eivät hiiskahtaneet mitään edes silloin kun isä ja äiti siellä lentoa edeltävän yön majailivat. Laittelin isälle bussiaikatauluja ja karttoja Dublin-Galway –matkaa varten ja hihittelin että kyllä ne yllättyy. Ja yllättyivätkin oikein, portilla oltiin vastassa hyvissä ajoin. Oltiin jo tien päällä kun isä laittoi viestin aikaisin aamulla Tukholmasta ja kun siihen tietenkin automaattisesti vastasin, pelkäsin että nyt paljastui tämä loistava suunnitelma mutta ei sittenkään.

Siitä alkoi matka jota kesti maanantaihin asti. Käytiin kuuntelemassa perinteistä musiikkia, käveltiin kilometrikaupalla kansallispuistossa ja luostarilla ja rannalla. Syötiin hyvin (kiitos anopin), juotiin paremmin ja nautiskeltiin olosta ja seurasta. Tuliaisia en ollut tilannut mutta jotenkin osuivat kohdalleen; ruisleipää, lenkkimakkaraa, salmiakkia, kahvia ja Fazerin suklaata. Tätä kirjoittaessa melkein kaikki salmiakki on jo syöty, ruisleipää on natusteltu säännöstellen, lähinnä siitä syystä että kanssaeläjät joutuvat muuten kärsimään ruisleivän ainutlaatuisesta jälkipolttoefektistä. Lenkkimakkaraa piilotin pakastimeen, samoin ruisleipää. Sieltä kaivellaan pahan päivän varaa.

Voipytty

Ja sain vihdoin viimein Irlantiin saakka tämän taulun! Yhtenä kappaleena ja ripustusvalmiina. Taulu on odottanu kärsivällisesti isän ja äidin luona Ilomantsissa otollista siirtoajankohtaa. Taulun on maalannut Minna Immonen, ja maalauksen kohteena oleva vaasi on se, joka tekee taulusta minulle tärkeän. Vaasi on kaksonen isän kotipaikan Vesalan keittössä majailevalle Anni-mummon voipytylle. Voipytty on kulkenut mummon mukana evakossa ja nähnyt ja kuullut elämää vuosikymmenien ajan. Sain taulun isältä ja äidiltä valmistujaislahjaksi, oli heidän silmäänsä sattunut yhdennäköisyys. Nyt taulu roikkuu ruokailuhuoneen seinällä. Aamukahvilla istuessa sitä ihastelen ja sittemmin kylässä käyneet kaverit ovat sitä kovin ihastelleet.

Loma loppui liian pian ja palasin töihin kiirastorstaina. Pääsiäsikiireet olivat sellaiset että päässä sirisee vieläkin; viikon työtunnit tulivat täyteen neljässä päivässä, 10-, 11- ja 12 –tuntisia työpäiviä ei tee mielellään, mutta saatiin tulostakin. Kiireisin pääsiäinen ikinä, sekä kävijämäärältään että myynniltään, kaikilla osastoilla. Hymy oli herkässä isollakin pomolla, ja minäkin saan hyvällä omallatunnolla vapailla hiukan ennenkuin aletaan taas.