Jokunen viikko sitten meille ilmestyi uudet naapurit. Kovin vaivihkaa muuttivat tuonne talon länsipuolelle, ei kuulunut juuri mitään, mutta aamulla olohuoneen verhoja avatessani tuijottelivat ikkunasta sisään. Omissa oloissaan tuntuvat viihtyvän, eivät ainakaan vielä ole ilmaantuneet meidän ovelle esittäytymään. Pohdimme Stuartin kanssa että ovatkohan siskokset kun ovat neidit niin samannäköiset, tummia kummatkin. Vaikka eihän se tähän maailmanaikaan ole ihme eikä mikään vaikka olisivat pariskuntakin.
 |
Länsipuolen naapurit |
Viime viikolla alkoikin tulla sitten tunkua. Tuonne takapihalle rantautui neljä uutta naapuria, mitään ilmoittamatta. Tulin töistä kotiin ja siellä olivat, taas kaksi naista ja tällä kertaa myös kaksi lasta. Olivat noita länsipuolen naapureita puheliaampia kuitenkin, tulivat samantien kiviaidan kupeeseen esittäytymään. Ovat muutenkin länsipuolen naapureita äänekkäämpiä, mutta eivät kuitenkaan haitaksi asti. Ja sitä lasten leikkiä on oikein mukava katsella.
 |
Takapihan ruokakunta |
Että sellaiset naapurit.
Asut siis ihan maalla maalla!
VastaaPoistaJoo, ihan oikeesti maalla :) Naapurin isäntä pyysi apuun kun siirteli Annika laitumelta toiselle, pysäytettiin liikenne vartiksi ja juteltiin ohikulkijoiden kanssa mukavia, ammut hölkkäsivät omin neuvoin vihreämmälle laitumelle. Kotoisaa!
VastaaPoistaNiin siis ammuja eikä "Annika", puhelin luulee tietävänsä kaiken ;)
VastaaPoistaMukavat naapurit teillä, paljon kivemmat kuin nuo meidän yläkerran meluisat opiskelijapennut !!
VastaaPoistaOlipa kiva lukea juttujasi!
VastaaPoistaMainio tarina mukavista naapureista.
VastaaPoista