22.9.2011

Kiire


Aina on kiire mukajonnekin. Aamulla on kiire sängystä ylös ja suihkuun. Sitten on kiire Juran luokse kupilliselle elämän eliksiiriä ennen kuin on kiire kampautumaan ja pukemaan töihin. Sitten on kiire auton ratissa työpaikalle ja siellä sitä vasta kiirettä onkin. Kiireellä palvellaan asiakkaat, joilla on kiire. Kiireellä tilataan uutta tavaraa koska toimituksella on kiire. Kiire on usein laskuilla ja tilausten kuljettajillakin. Kokoustetaan kiireellisimmät asiat alta pois, Isolla Pomolla on ikikiire ja mahdottomat budjettitavoitteet. Leikataanko taas jostain vähän, näillä säästöillä alkaisi olla jo kiire.

Töistä on kiire kotiin, yleensä kaupan kautta. Kiireesti vaihdetaan kuulumisia tuttujen kanssa kaupan kassajonossa. Jutellaan myöhemmin, nyt on vähän kiire. Kiire kotiin, kiire laittaa pyykit koneeseen ja kiire laittaa ruokaa. Sitten on ne vaihtuvat iltakiireet, valmistellaan huomista, käydään kyläilemässä, sovittiin käynti elokuviin, istutaan iltaa ja tehdään muuta kiireellistä. Sitten onkin jo kiire nukkumaan että saadaan aloitettua seuraava kiireinen päivä. Jos on vapaapäivä, sitten se kiire vasta onkin. Kiire isoon kauppaan, kiire kampaajalle, kiire lääkäriin, kiirekiirekiire.

SEIS.

Ei saa olla niin kiire, etteikö ehtisi nauttimaan. Eilen oli vapaapäivä, kummallakin. Aamulla poukkosin sängystä ja toinen ukkovarvas ehti jo hipaista lattiaa. Stuartin käsi kaappasi minut takaisin pitkäkseni. ”Minne kiire?” No kahville, ja suihkuun ja sitten siivotaan pihaa ja käydään pankissa ja kokeillaan uutta reseptiä ja ja ja... ”Nukutaan vielä vähän.” Mies oli päätöksensä tehnyt, minunkin puolestani. Ja sitten nukuttiin kiireetöntä unta vielä puolitoista tuntia.

Herättiin kiireettömästi eikä juoksu Juralle muistuttanut villiintyneiden sarvikuonojen kokoontumisajoja. Kahvi tuoksui jotenkin paremmalle. Stuart kävi kaupasta breakfast rollit (syntinen keksintö: brittein saarien perinteinen paistettu aamianen pekoneineen, makkaroineen ja paistettuina kananmunineen patonkiin käärittynä). Ei tarvinnut kiireellä kokkailla aamiaista. Luettiin lehteä ja juotiin lisää kahvia. Katsottiin asunto-ohjelmia televisiosta. Vaihdettiin sänkyyn puhtaat lakanat. Käytiin rannalla kävelyllä, puhuttiin paljon ei mistään.

Ruuaksi jotain helppoa, takan ääressä nautittavaa. Kiireetön lasi viiniä. Lisää puhetta ei mistään. Ja tiedättekö mitä? En saanut tehdyksi yhtään mitään, mitä olin suunnitellut, ja tapahtui jotain uskomatonta; ei tullutkaan maailmanloppu!

Suosittelen.

5 kommenttia:

  1. Ihanaa!!!
    Näin tulisi aina silloin tällöin toimia :)

    VastaaPoista
  2. Hyvä! Pitäisi itsekin muistaa viettää kiireetön päivä tai viikonloppu tai kuukausi!!

    VastaaPoista
  3. Kiireeseen on jotenkin hyvä aina vedota. Moni todella tärkeä juttu ja pysähtyminen jää tekemättä, kun on mukamas niin kiire.
    Hienoa, että pysähdyit yhdeksi päiväksi ja kuten sanoit ei maailman loppua tullutkaan, vaikka et koko päivää suorittanutkaan rästiin jääneitä asioita. Minäkin yritän opetella pysähtymistä... helpommin sanottu kuin tehty.

    VastaaPoista
  4. Sara: täytyy kokeilla toistekin, oli ihanaa!

    Riitta: pelkkä päivä tuntui lataavan akkuja aivan mahdottomasti, mitähän kokonainen kuukausi saisi aikaan?

    Vihreätniityt: Se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta nyt kun yhdestä kiireettömästä päivästä on selvitty ilman maailmanloppua, kynnys kokeilla uudelleen on jo paljon matalampi :)

    VastaaPoista
  5. Sulle on jotain minun blogissa! :-)

    VastaaPoista