Joulua

Heipä hei

Blogissa onkin pidellyt melkein vahingossa hiljaiseloa. Lähinnä siksi että muualla ei siitä hiljaiselosta ole ollut tietoakaan. Se on nimittäin ihan justiinsa se juuri niin ovella. Se Joulu! Ja vaikka ollaankin Irlannissa tänä jouluna, se ei tarkoita sitä että täällä valmistellaan kalkkunaa (kuivaa, hyi) ja ryöpätään ruusukaaleja (vielä isompi hyi). Kinkku se olla pitää, ja laatikot (porkkana ja lanttu) tietenkin. Ja sitten leivonnat. Eli kiirettä on pitänyt kun on

Paisteltu näitä

Kirjoiteltu näitä

Ja koristeltu tätä

  

Se irlantilaisperinne joka minusta on ihan järkevä, on se että kuusi koristellaan jo joulukuun alussa. Sillä tavallahan siitä saa nauttia pidempään. Tuo meidän kuusi on keinokuusi, valot ja kaikki valmiina, se valojen ripustus kun on ihan inhokkihommaa. Saa nähdä kestääkö se ensi jouluun asti, hinta oli sen verran alhainen että epäilen sen sanovan yhteistyösopimuksensa irti tuossa loppiaisen tienoilla.

Olen huomannut täällä myös tapana olevan sen, että kuusi koristellaan mahdollisimman monilla erivärisillä valoilla ja kamalalla määrällä palloja ja muita koristeita. Kuusi asetetaan ikkunapaikalle niin, että sen näkee kaikki naapurit ja mahdollisimman moni ohi ajava ihminen myös. Ei taida meidän kuusi näissä kisoissa pärjätä eikä tarvitsekaan. Olohuoneen nurkassa se valaisee mukavan tunnelmallisesti eikä sitä muiden tarvitse nähdäkään.

Kuusen alaoksien koristeet järjestyvät uuteen uskoon lähes päivittäin Lilyn toimesta. Vaivihkaa kisu hiiviskelee kuusen juureen ja kohta kierähtää selälleen ja sitten kuuluu kilinä kun pallo saa kyytiä. Emäntä mokoma lopettaa hauskan leikin kesken aivan liian usein ja katti siirtyy murjottamaan pää patterissa kiinni ja odottaa kunhan joku taas selkänsä kääntää niin sitten päästään taas leikkiin.

Useampana vuonna on ollut mielessä leipoa karjalanpiirakoita ihan itse. Reseptejä on ja äidiltä saa aina hyvää ohjeistusta. Tiistaina viimein rohkaistuin; ei kai se niin vaikeaa ole. Onneksi äiti vinkkasi että kuoriin kannattaa laittaa vehnäjauhoja rukiin sekaan, ovat helpompi ajella ja muutenkin mielekkäämpi työstää. Se kuuluisa piirakkapualikka oli jonnekin muutossa kadonnut mutta onnistuipa tuo ajelu tavallisella kaulimellakin. Täytteen keittelin ihan täysmaitoon ja lorautinpa vielä vähän kermaa joukkoon ja yhden kananmunan kunhan oli jäähtynyt. Se rypytys olikin aika haasteellista ja epäilen että joku karjalainen esiäitini saattoi pyöriä haudassaan 360 astetta ja enemmänkin jos sitä tekniikkaa arvosteli mutta kyllä niistä ihan piirakoiden näköisiä tuli. 

Munavoin sipaisin päälle ja söin suihini, hyvää oli.