Näin siinä taas
kävi. Joulu ja vuodenvaihde tuli ja meni sen kummemmin bloggailematta. Itse
asiassa oli vaan sellainen olo ettei oikein ollut mitään kiinnostavaa
sanottavaa juuri mistään joten olinpas kerrankin hiljaa. Nyt onkin aikaa
päivittää tapahtumia ja palata kohtuulliseen normaalitilaan. Siispä tähän asti
tapahtunutta:
Joulu
Joulu oli aivan
ihanan rentoa ja laiskaa oloa. Oltiin kummatkin kotona, syötiin, juotiin ja
laiskoteltiin. Yhdessä vietetty aika tuntui aikamoiselta luksukselta kun Stuart
oli ensin reissussa viisi viikkoa. Töihin paluu Tapaninpäivän jälkeisenä
päivänä oli jonkinasteinen shokki aivotoiminnalle. Kiirettä piti välipäivät ja
koululaisten joululoman loppuun saakka. Sainpahan takamukseni sohvalta ylös.
Pässiin Pahki
Joulukuu on huono
autoilukuukausi Minnan maailmassa. Viime vuonna kuului *poks* ja Mazdan
takapuskuri saatiin mukavasti halki jäisellä tiellä renkaat tyhjää sutien
peräpää kohti kiviaitaa liukuen. Tasapuolisuuden nimissä sitten tänä vuonna
pistettiin Molly-Mazdan etupää remonttiin. Remontin alkuun saannissa avusti
elämäänsä kyllästynyt pässi, joka hoiperteli keskellä tietä pimeässä, ja kun
vastaan tulevan auton pitkät valot oikein sopivasti häikäisivät, niin pässin
huomasin vasta kun se retkotti konepellillä ja siitä liukui yllättävän
siroliikkeisesti tien sivuun ja tajusi sentään heittää henkensä. Tuloksena
tästä seikkailusta siis yksi hengetön pässi, ruttuinen auton keula ja €2500
euron lasku. Kyllä maalla on mukavaa!
Uusi Vuosi
Oltiin kummatkin
töissä tämäkin pyhä, joten vietettiin vuodenvaihde kiltista ja sivistyneesti
kotosalla. Hetken verran pohdittiin että josko sittenkin pitäisi lähteä
ihmisten ilmoille, mutta sitten tajuttiin että silloinhan pitäisi pukeutua,
laittautua ja lähteä kotoa pois baariin, jossa humalaiset tuuppivat tietään
ihmisjoukon halki joko baaritiskille, vessaan, tai ulos tupakalle. Vaikkei
täällä raketteja ammutakaan (Halloweenina kyllä, en ymmärrä [toim. huom])
luontoäiti järjesti valoshow’n salamoineen ja ukkosen jyrinöineen. Ei siihen
muuta tarvittukaan.
Taas Vanheni
Syntymäpäivätkin
oli tuossa vuodenvaihteen jälkeen ja nyt on monta kertaa vanhempi olo kuin
samaan aikaan viime vuonna, vaikka viimeksi olikin pyöreät vuodet. Olenkin siis
päättänyt tehdä Benjamin Buttonit ja täyttää vuosia takaperin aina 25 saakka ja
aloittaa sitten uudestaan. Hyvää 29-vuotissynttäriä minulle! Stuart hemmotteli
hyvällä ruualla, pötsi pitkällä oli hyvä olla.
Muuta Uutta
Eipä tässä sitten
juuri sen ihmeellisempää kuulukaan. Töissä on hiljaista ja sekös Isoa Pomoa
ahdistaa. Ja kun Isoa Pomoa ahdistaa, niin sitten ahdistaa muitakin. Kyllä on
taas viime viikon ajalla pariinkin kertaan tuumaillut että mitenkäs olisi jos
vaihtaisi alaa? Onneksi on noita viime vuoden lomia vielä pitämättä, olen
töissä vain neljää päivää viikossa muutaman seuraavan viikon ajan. Jospa se
sitten alkaisi taas sujumaan paremmin, ilman hulluja vaatimuksia ja mahdottomia
tavoitteita. Stuart läksi vielä pariksi viikoksi isänsä luo, yläkerran lattia
kun jäi viime reissulla laittamatta, kun sen saa loppuun niin sitten hän on
tyytyväinen. Sillä välin minä otin sukkapuikot esiin ja uhkasin neuloa ihan
oikeat villasukat(!). Olen 31 29 elinvuoteni aikana neulonut tasan yhdet
villasukat, nekin ala-asteen käsityön tunneilla, Leila-open uskomattoman
kärsivällisen opastuksen alaisena. Kantapään käännöksestä taisi jäädä
jonkinlaiset traumat, mutta nyt meinasin ottaa härkää sarvista ja sukkaa
puikosta ja kokeilla onnistuuko. Netissä kun näyttäisi olevan sellaisia
ohjevideoita, joista meikäläinenkin saattaisi saada tolkkua.
Elämme
jännittäviä aikoja!
Haa mukavaa että olet palannut linjoille! Olipas hurja pässiseikkailu siellä. Ja tsemppiä sukankudontaan!
VastaaPoistaI have returned ;) Sukkaprojekti alkaa olla kriittisessä kantapää-vaiheessa. Pässit hyppivät tielle liian usein täällä päin, samoin kuin muutkin eläimet. Työkaveri kävi peuran kanssa puskusilla uuden vuoden aattona.
PoistaIhan tuli jo ikävä ja huoli, että missä luuraat! No, nyt se selvisi. Äiti tuossa neuloo noita sukkia kuin kone. Kaikki ystävät ja naapurit on kohta sukitettu. Ovat ollet oikein hitti tässä lähiympäristössä. Naapurin veljekset eivät suostu mitään muuta enää pitämäänkään kuin mummun sukkia.
VastaaPoistaEn saa itseäni neulomaan, vaikka ihan hyvin iltaisin olisi aikaa. Ompelukonekkin olisi, mutta sitä harvoin käytän. Toivottavasti käsityöinnostus vielä joskus iskee.
Meillä ei onneksi noita tyhmiä pässiä kävele päin autoja. Toivottavasti vakuutus korvaa!
No höh, ei minusta huolehtia tarvitse, mutta kiva kuulla että kaivattiin! Taidan tulla teille villasukkaoppiin! YouTubesta löysin niin simppelisti videon että saattaa minultakin onnistua kantapään käännös
PoistaVakuutus korvaa auton lommot ja täytyy sanoa että kaikista kauhutarinoista huolimatta oli melkoisen positiivinen kokemus tämä vakuutusyhtiön kanssa asiointi. Nopeaa, tehokasta ja ystävällistä palvelua, nyt on niin uusi ja kiiltävä konepelti että täytyy varmaan pestä loputkin autosta ;)
Kiva teksti, hauskasti jäsennelty muutamaan kategoriaan, helpotti lukemista ja sai keskittymään asiaan kerrallaan :) Samansuuntaiset jouluriennot oli minullakin Suomi-loman aikana, tosin syntymäpäivät lykkääntyvät maaliskuulle. Lapsena mieitn joskus, että olisi ihan kamalaa jos olisi syntynyt joulun aikaan---silloinhan ihmiset ostaisivat "yhdistetyt" joulu ja synttärilahjat! :D Aikuisena sillä ei ehkä ole enää niin suurta merkitystä.
VastaaPoistaBenjamin Button kuva sai nauramaan. Muistan elokuvan ja sehän on kertakaikkiaan riemukas, toisaalta surumielinenkin. Joskus tuntuu tosiaan siltä, että on niin paljon asioita mitä haluaisi tehdä ja toteuttaa, että ei tämä oma elämänkaari taida ihan riittää: Voitais kerätä isompikin porukka ja tehdä joukolla BB:t! ;)
Enpä muista koskaan saaneeni noita “yhdistelmälahjoja”, tai jos sain, niin ei siitä tainnut kamalat traumat jäädä kun ei sen kummemmin ole mieleen painunut. Onhan minun syntymäpäiväni ja joulun välillä melkein kaksi viikkoa :)
PoistaBenjamin Button oli aivan ihana elokuva, täytyykin kaivaa se tuolta DVD-hyllystä ja katsoa uudelleen, ihastelin siinä joko meikkaajan tai kuvankäsittelijän ammattitaitoa, kun oli päälle nelikymppisestä Brad Pittista saatu ihan uskottavasti nuoren näköinen. Milläköhän poppakonstilla sitä saisi oman naamansa samaan kuosiin...?