Sain
juhannusviikolla ihanan yllätyksen. Tiistaiaamuna töihin ajellessani tuli
vastaan tuttu punainen Mini, ja mielessäni ajattelin että Soniahan se siinä
ajaa Cathyn autoa. Ja samantien otin takapakkia ja pisti aamu-unisuuden
piikkiin tämän havaintoni. Sonia on rakas ystävä, joka muutti takaisin
Barcelonaan melkein kolme vuotta sitten. Eli ei siis ole näillä seuduilla
autoilemassa, ja naurahdinkin että mikähän sai minut häntä ajattelemaan.
Työpaikalla
aamukiireet keskeytyivät kun kaveri tuli hakemaan toimistosta, sanoi että joku
haluaa puhua kanssani. Ja siellä seisoi ystävä rakas, Sonia ja poikaystävänsä
ikään kuin ei olisi koskaan lähtenytkään! Voi ilon ja onnen määrää. Hän oli
järjestänyt yllätysvisiitin Irlantiin eikä kertonut kuin kahdelle ihmiselle
tulostaan. Salaisuuden pitäminen sellaisena on haasteellista kaikkialla, mutta
näin pienessä kylässä suoranainen ihmeteko.
Ajoitus oli
täydellinen, minulla oli seuraavat kaksi päivää vapaata, joten tiistaina
käytiin pubissa, keskiviikkona syömässä, torstaina syömässa isommalla
porukalla, perjantaina kokoonnuttiin vielä isommalla porukalla ja
lauantai-iltana vilkuteltiin hyvästit ja luvattiin että talvella nähdään
Espanjan auringon alla!
Stuart tietää
että minä en voi kieltäytyä minkäänlaisen eläimen auttamisesta. Siksipä
keskiviikkona meille saapui vähin äänin kolmas kissa. Molly asui alunperin
Stuartin äidin luona, mutta tämän peri-irlantilainen tapa menettää mielenkiinto
lemmikkiin heti, kun se sairastuu, tarkoitti sitä että Molly tarvitsi uuden
kodin. Kisulla on karvaton alue aina leuan alta rintakehään saakka,
eläinlääkäri epäili ruoka-allergiaa, joten misu saa erikoisravintoa, puolikkaan
tabletin päivässä ja eläinhoitaja Minnan määräämää Helosan-rasvaa ja niin
paljon silitystä kuin jaksaa vastaanottaa.
Viikko uudessa
kodissa ja Molly on paranemaan päin. Rupi on jo kokonaan kadonnut, mutta
pälvikalju paistaa edelleen. Isä ja äiti laittoivat lisää Helosania kun ei
täältä löydy vastaavaa, ja olipa paketissa karkkiherkkuja kans! En vielä ole
ottanut Mollysta kuvaa, kissaneiti ei halua poseerata ennen kuin koko turkki on
palannut entisiin pörröisiin mittoihinsa.
Ja sitten ne
nunnat. Sattumalta löysimme netistä artikkelin, jossa kerrottiin yrityksestä
rikkoa Guinnessin maailmanennätys. Listowelin kaupungissa, Kerryn
kreivikunnassa olivat Pieta House –hyväntekeväisyys-
ja kriisiapujärjestön aktiivitoimijat päättäneet järjestää Nunnapäivä –tapahtuman.
Paikalle oli tarkoitus saada mahdollisimman monta nunnaksi pukeutunutta ihmistä
ja samalla kerätä varoja järjestön toimintaan. Kuulosti tarpeeksi
hullulta/hauskalta/hyvältä ajatukselta että lähdettiin mukaan.
Kolme ja puoli
tuntia autossa, ja saavuimme herttaiseen pikkukaupunkiin, jonka jokaisen kaupan
ikkunassa komeili lappu ”Suljetaan aikaisin Nunnapäivän vuoksi”. Majapaikkamme
oli aivan keskustassa ja sen omistaja opasti meidät urheilukentälle noutamaan
nunnankaavut. Kun olimme saaneet asusteet kuntoon, tapahtuman järjestäjät
ohjasivat meidät lähimpään pubiin. Surrealistinen olo; pubissa olut virtasi ja
tiskin kumpikin puoli oli täynnä nunnia. Kaksi isoa turistibussia pysähtyi
pubin ulkopuolella ottamaan kuvia sekalaisesta nunnakunnassa, joilla oli
tuoppia ja tupakkaa käsissään.
Varsinainen maailmanennätys
rysähti rikki samaisella urheilukentällä, josta saatiin puvutkin. Virallinen
lukema oli 1436 nunnaa, entinen ennätys oli 250 eli ei jäänyt pienestä kiinni.
Parisataa käännytettiin porteilta pois vääränlaisten kenkien tai liian lyhyen
helman vuoksi. Niskaan ropsahti kylmä sadekuuro, ja nunnat päästettiin pois
aitauksesta. Kaupunging jokainen pubi oli nunnia pullollaan, ja aamuyön
tunneilla me kolme jaksoimme juuri ja juuri vaeltaa takaisin majapaikkaamme. Seuraavana
aamuna pekoniaamiainen oli mahdollisesti maailman paras, ja pikaisen
jaloitteluretken jälkeen käännettiin Mazdan nokka kotia kohti.
Thank you, Listowel! Good night!
Hihhih on teillä menoa! Onnea uudesta perheenjäsenestä! Kuvia odotellaan :-)
VastaaPoistaVälillä ei viikkoon tapahdu mitään ja sitten paljon ohjelmaa parin viikon sisään. Kuvia tulee kunhan neiti on kuvauskunnossa :D
PoistaOlipa monta hauskaa ja ihanaa asiaa tässä postauksessa. Itseltä oli ihan täysin jäänyt nunnapäivä huomaamatta. Googlata täytyi Listowel'kin - olisi täältä ollut hieman enemmän sinne matkaa tulla. Nyt suljettava silmäni tuolta salmiakkikuvalta tai alkaa kuola valua näppikselle.
VastaaPoistaToiveikasta torstaita sinne saaren toiselle rannalle!
Torstai on toivoa täynnä, vapaapäivä ja vielä aurinkokin paistaa! Salmiakkia olen syönyt säästellen mutta joku ahmatti hotki koko pussillisen Lontoon Rakeita suihinsa...
PoistaYstävien vierailut ovat niitä elämän tähtihetkiä.
VastaaPoistaOlipa Molly onnekas kun sai uuden kodin ja hyvän hoitajan.
Nunnapäivä näyttää varsin iloiselta tapahtumalta.
Vitsit mikä tapahtuma :) jos ei tietäisi asiasta mitään voisi turistilta leuat loksahtaa :) Ihana blogi jäin koukkuun :)
VastaaPoistaHuhuu onko Minna vielä siellä :-)
VastaaPoista