Yksin Kotona 2: Leipurin Paluu

Viime viikon neljä vapaapäivää menivät ohi suhisten. Maanantaina kävin ihmettelemässä Marjon kolmeviikkoista Ben-poikaa. Kyllä on suloinen vaikka vähän possulta kuulostikin. Tiistaina kauppailtiin ja kävin paljon kaivatussa hieronnassa. Kyllähän se Rose päivittelikin että onpas sulla hartiat solmussa.

Keskiviikkona käytiin tupaten täynnä olevassa Galwayn kaupungissa. Mikä lie ollut syynä, mutta liikenne oli aivan tukossa vaikka oltiin paikalla mielestämme aikaisin klo 11 jälkeen. Ajoreitit pitikin suunnitella tarkkaan ettei tarvinnut siksakata kaupungin laidalta toiselle, siinä olisi mennyt kärsivällisemmältäkin kuskilta hyvin helposti hermot. Saatiin kuitenkin se, mitä lähdettiin hakemaan eli arkkupakastin. Kokonaiset 102 litraa lisää säilytystilaa! Voi tätä onnen päivää.

Torstai menikin sitten leipoessa pakastimeen täytettä. Nyt on pullaa ja sämpylää, kakkua ja pizzataikinaa vaikka muille jakaisin. Ja ensimmäiset jouluvalmistelutkin sain tehtyä; pakkasessa nököttää paistovalmista porkkanalaatikkoa parin alumiinivuoan verran. Eihän sitä koskaan tiedä milloin ne kamalat pakkaset, liukkaat kelit ja lumentulo alkaa tänäkin vuonna, hyvä olla edes jotain valmiiina jos käykin niin ettei täältä taas pääse mihinkään. Nyt voisi jo pärjätä parikin viikkoa noilla eväillä.

Stuart lähti isänsä luo Englantiin sunnuntai-iltana ja jätti minut yksin kotiin. Tai siis kisujen kanssa yksin kotiin. Kisut nukkuu varsin tyytyväisinä päivät ja sitten herättävät emännän klo 6.30 vapaapäivänä riehumalla sängyn alla niin että patja tutisee. Huomenta vaan teillekin! Siis yksin kotona ollaan, ellei lasketa epäsopiviin aikoihin hereillä olevia karvanaamoja (ja lasketaanhan ne).

Työkaverit lahjoittivat ison pinon kirjoja kun kuulivat että Stuart on poissa. Ja sitten kun kuulivat että olen leiponut hullun lailla, tahtoivat tulla kylään. Juustosarvet ja lihariisipasteijat tekivät kauppansa ja reseptit lähtivät mukaan myös. Joulun alla syödään Ole Hyvä! –kotitalouden kirjasta leivotuilla resepteillä tehtyä herkkua muuallakin kuin meidän talossa. Tuo kirja on muuten kulkenut mukana muutosta toiseen, ja sieltä löytyy aina ne ihanat hyvät perusreseptit, joiden pohjalta on hyvä lähteä tekemään omia muunnoksia. Esimerkiksi sämpylät, patongit, korvapuustit ja kääretorttu tehdään tässä talossa juuri tuon kirjan ohjeilla.

Olen siis kotihengettärenä täällä riehunut taas pari päivää ja viihdyttänyt kyläilijöitä. Naapurin nainen tupsahti ovelle eilen illalla viinipullo kädessään ja sanoi että nyt jutellaan ihan kunnolla ja ajan kanssa. Lapset oli viety kavereidensa luo yökylään ja mies oli katsomassa jalkapalloa. Ja sitten taas naurettiin.

Talokin on siivottu lattiasta kattoon, ullakolla kävin jo hypistelemässä joulukoristeita ja tulin vähän siihen tulokseen että niitä pitää ehkä ostaa pari lisää. Kynttelikköjä ja jotain ripusteltavaa. Pyykitkin on pesty ja kuivattu ulkona (kerrankin piti kuivaa ja tuulista keliä), nyt tuoksuu puhtaat valkeat lakanat. Säästyi sähköäkin kun ei tarvinnut kuivausrumpua pyörittää. Uhkasin tehdä satsin joulutorttuja pakkaseen myös, muut ongelmana on paistonkestävän luumuhillon puute. Irlannin suomettaret, onko tullut jossain vastaan ja jos on, niin kertokaa ihmeessä! En viitsisi Suomesta asti sitä tilata.

Jatkan leivontaa. Tänään vuorossa ruissämpylät ja myslimuffinssit. Kuvia tulee sitten perästä päin.