Sunnuntai-ilta ja tunnelma korkealla. Kuumeinen linkin etsintä netistä, missä saa katsoa lätkän finaalin suomalaisella selostuksella. Ei meinaa löytyä, YLE areena ei näytä matsia Suomen ulkopuolelle (murrr). Paniikissa avasin Radio Suomen nettilähetyksen, ihan vaan kaiken varalta että saa edes kuulla jos ei pääse näkemään. Facebookin Irlannin suomalaisten sivulta löytyi toimiva linkki www.justin.tv ja sieltä suora lähetys Mertarannan selostuksella. Marsu aivasti ja kisakatsomo saatiin kuin saatiinkin pystyyn.
Ensimmäisen erän lopussa ahdisti, ja toivoin että erätauolla pukukopissa luennoi jonkinlainen noitatohtori. Toinen erä oli tuskaista katsottavaa, kovasti tsempattiin peukut, varpaat ja kissanhännät pystyssä Leijonia voittoon. Tasoitusmaali antoi hengähtää helpotuksesta; kolmanteen erään päästään tasaviivalta. Ja sitten se alkoi.
 |
| Kuva Aamulehden sivuilta |
Ihanaa, Leijonat, ihanaa. Kaksi maalia 46 sekunnin päässä toisistaan. Kun tilanne oli 4-1 alkoi jännitysolkapäät laskeutua korvien naapurista normaalitasolle. 5-1 ja hymy jäi naamalle, ei tätä enää voida hävitä. 6-1 ja nauroin ääneen, nyt sai länsinaapuri kyytiä. Kyllä se vaan tuntuu makealle, voittaa Ruotsi. Odotettiinhan sitä jo se 16 vuotta.
Hankala selittää jääkiekkoa ymmärtämättömille irlantilaisille tämän voiton suuruutta. Margaret Ann sanoi että vastaava voitonhuuma olisi täällä jos Irlanti voittaa Englannin rugbyssa. Tuskinpa samanlaista voitonjuhlaa kuitenkaan; ihmisiä alasti suihkulähteessä, juhlintaa kaupungilla aamuun asti. Tai mene ja tiedä. Kun en rugbya juuri seuraa, en tiedä milloin viimeksi on aihetta juhlaan ollut. Mainioita juhlakuvia Helsingin yöstä löytyy täältä.
Sen opin sentään että ilmaveivi englanniksi on air hook.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti