“Lähdetkö joogaan?” Kysyi työkaverini pari viikkoa sitten vähän niin kuin ohimennen. Tottakai, miksikäs ei kun kerran tunnit järjestetään ihan lähellä, Stuartin hotellilla. Kundalini-joogasta olisi kyse, tarkensi työkaveri. Kundalinista en ollut kuullutkaan, aiemmin kokeilin Hatha-joogaa ja Ashtanga-joogaa enkä oikein osaa niiden välillä kovin suurta eroa sanoa, toisessa oli enemmän hengittelyä ja toisessa liikuttiin enemmän. Päällimmäisenä oli mielessä se ihanan rento ja raukea olo tunnin jälkeen, ja se kuinka hyvin nukutti joogapäivän jälkeinen yö.
”Tuokaa matto ja peitto, pyyhe ja vettä” kuului ohjeistus ennen ensimmäistä tuntia. Peitto tiesi sitä, että loppurentoutuksessa maataan selällään lattialla peiton alla syvähengittämässä. Tykkään. Ensimmäisellä tunnilla meinasi loppua tila kesken ja opettaja Joanne oli tyytyväinen; hän sanoi alussa että jos kiinnostusta riittää ensimmäisen tunnin jälkeen jatkaa, hän ohjaa kuuden viikon kurssin ja katsotaan sen jälkeen jatketaanko pidempään. Ja jatkettiinhan sitä.
Kundalini-joogassa on mukana enemmän meditointia ja mantroja kuin aiemmin kokeilemissani joogamuodoissa mutta se tärkein yhteinen piirre kaikissa on se ihana venymisen tunne. Jotkut liikkeet tuntuvat todella oudoilta aluksi, mutta ”normaalitilaan” palatessa tuntee kuinka veri virtaa paikoissa, jotka ovat olleet viikkokausia puuduksissa. Vaivaiset olkapääni eivät tunnu enää lainkaan vaivaisilta.
Kahdella ensimmäisellä tunnilla takanani joogasi mies, joka todella hallitsi syvähengittämisen salat. Tuntui kuin olisi istunut lämminilmapuhaltimen edessä. Kamala puhkuntaa. Torstain tunnilla varasin paikan seinää vasten. Toisella tunnilla vieressäni joogannut nainen nukahti kesken loppurentoutuksen ja alkoi kuorsata. Vatsallaan tehdyn venytyksen aikana joltakin pamahti oikein äänekäs pieru, joka kaikui mukavasti kattopalkeissa. Tunnin jälkeen Joanne tarjoaa yrttiteetä ja kevyttä jutustelua. Ensimmäisen tunnin jälkeen otin kupin teetä, joka maistui tuhkakupille, mutta jossa Joannen mukaan olisi paljon hyvää tekeviä, puhdistavia ainesosia. Toisen tunnin jälkeen en mennyt teelle.
Toivottavasti tunnit jatkuvat kuuden viikon pätkänkin jälkeen, ihana kun saa harrastaa kotia lähellä. Kun edellinen joogaohjaajani muutti kauemmas, jäi harrastuskin siihen. Varsinkin pitkän työpäivän jälkeen millekään tunnille lähteminen tuntuu eeppiseltä urotyöltä, jos sinne joutuu ajamaan sen 45min tai tunnin. Maalla on mukava asua, mutta harrasteet on aina välillä vähissä. Jatkan siis joogailua niin kauan kuin sitä tarjolla on.
Namaste!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti