Sumussa

Tuolla se Atlantti olisi, sumussa

No tänään ei näy kyllä edes merelle saakka, hädin tuskin tien toiselle puolelle. Atlantilta hiipi oikein irlantilainen sumu, kunhan ilta hiukan pimenee niin tunnelma on kuin 1940-luvun kauhuelokuvassa. Sitten vain odotellaan milloin zombiet/vampyyrit/muut möröt raapii ikkunanpieliä ja piileskellään peiton alla.

Molly-Mazda vietiin tänään ensimmäiseen katsastukseen. Aikaa varatessani nauraa hihittelin äänettömästi kun puhelimeen varauskeskuksessa vastannut nainen puhui ihan kamalan nopeasti. Hänelle ehkä maksettiin palkkaa per hoidettu varaus. Mairead oli tädin nimi ja samaan hengenvetoon kysyttiin rekisterinumerojanimijaosoitejakännykännumero. Mairead kysyi että varataanko aika Galwayn katsastuskonttoriin, johon sanoin että Clifden olisi lähempänä (meiltä Clifdeniin ajaa 20 minuutissa, Galwayhin menee yli tunti). Mairead varmisti että onhan Clifden Galwayssa, johon vastasin että kyllä se Galwayn läänissä on. Tekstiviestillä saamani varauksen vahvistus ilmoitti minun varanneen ajan Galwayn konttoriin, ei Clifdeniin. Pikainen puheli samaan numeroon ja sain keskustella Annen kanssa. (Mairead oli varmaan urakoimassa jo neljättä puhelua minun jälkeeni, olihan tuossa kahden puheluni välissä aikaakin kulunut jo se 5 minuuttia ainakin) Anne päivitteli että mitenkäs siinä sillä tavalla kävi kun jouduit väärään paikkaan ja varasi ajan samalle päivälle, samaan aikaan mutta Clifdeniin.

Pienessä mielessä oli tietenkin huoli että jospa se ei menekään läpi, viime aikoina olen kuullut paljonkin juttuja siitä, kuinka säädökset ja kriteerit olivat katsastuksissa muuttuneet, ja kuinka uusiakin autoja oli reputettu kun renkaissa ei ollut auton valmistajan suosituksen mukainen ilman paine. Lukaisin vielä netissä virallisen opuksen siitä mitä testaillaan ja miten ja millaiset rikkomukset ja puutteet johtavat hylkäykseen. Opin mm. Sen, että jos autosta puuttuu ovi, se ei pääse katsastuksesta läpi. Ajatella.

Kuulopuheiden mukaan hirvittävän kiireisessä ja ruuhkaisessa katsastuskonttorissa oli kaksi haalarimiestä ikkunallisessa kopissa lukemassa päivän lehtiä. Toinen otti rekisteriotteen ja rahat (50 euroa) ja toinen vei avaimet ja ajoi auton halliin. Olin varustautunut odotteluun pullollisella vettä, muropatukalla ja juorulehdellä. Vettä kului hörpyn verran, muropatukkaa en ehtinyt edes katsomaan ja lehdestäkin näin vain ensimmäisen aukeaman. Vartti siihen meni ja sain pienen paperiläpyskän tuulilasiini kiinnitettäväksi ja toivotuksen että kahden vuoden kuluttua nähdään taas.

Nyt sitten sadepäivän ratoksi siivotaan ja leivotaan. Ruokalistalla korvapuusteja. Ostin ylimääräisen litran maitoakin;

Lämmin pulla + kylmä maito = onni