Meitä lasketaan

Micke

Sunnuntai-iltana nautiskelin torstain työn hedelmistä. Nimittäin ihanasta, romuttomasta, minimaalisesta työhuoneesta. Samaisessa huoneessa kun aiemmin asusti kaikki ne muuttolaatikot ja ikuisuusprojektit joille emme vielä olleet löytäneet kotia. Joukossa myös IKEAn Micke-tietokonepöytä edelleen seinää vasten kokoonpanoa odottaen. Torstaina aamukahvin jälkeen nautiskeltiin ihanasta auringosta mutta iltapäivällä käärittiin hihat ja käytiin toimeen. Laatikot purettiin, sijoiteltiin tavarat mikä minnekin, ja ne joille ei paikkaa hakemallakaan löytynyt, uudelleensijoitettiin ullakolle. Kun huone oli tyhjä, käytiin Micken kimppuun. Tunti ja puolikas siinä meni, muutama kirosana, pari kuppia kahvia per naama ja useampi sata vääntöä ruuvimeisselillä. Nyt se on kasassa ja näyttää hyvältä ja ennen kaikkea siistiltä. Eikä läppärit makaa ruokapöydällä.

Siis takaisin sunnuntai-iltaan, istahdin koneelle työpäivän ja lenkin jälkeen tiirailemaan blogeja ja naamakirjailemaan hetkeksi. Mutta niinhän siinä tuntuu melkein aina käyvän, kun ajattelen että nyt saa istahtaa koneelle pidemmäksikin aikaa, että kohta joku keskeyttää. Ovelle kolkutti jeeppinsä ikkunan alle pysäköinyt mies (mitä lienen niin keskittyneesti lukeneeni että jäi se kuulematta/näkemättä). Miehen naaman tunnistin kyllä mutta nimi ei muistu vieläkään mieleen, tästä lähikyliltä kuitenkin kotoisin, sen verran tuttu näky oli se jeeppi ainakin.

Huumorilomake

Miehellä on oikein mukava brittiaksentti ja iso nenä. Ja kädessään iso nippu vihreitä papereita. Mies on väestönlaskija. Jokaiseen taloon jaetaan väestönlaskentalomake, joka ohjeistetaan täyttämään sunnuntaina 10. maaliskuuta, ja lomakkeeseen on täytettävä tiedot kaikista niistä ihmisistä, jotka tässä osoitteessa sattuvat sinä iltana olemaan. Ja mukaan on laskettava myös mahdolliset poissaolevat ihmiset jotka normaalisti tässä osoitteessa majaansa pitävät. Minä nyökyttelin ja sanoin että oli täällä jo viime väestönlaskennan aikaan.

Tavasin miehelle nimeni ja hän kysyi olenko sukua Tommi Mäkiselle. Mies vaikutti hieman pettyneeltä kun kerroin että Mäkinen on Suomessa yhtä yleinen sukunimi kuin Coyne, Joyce tai Faherty täällä Connemaran seuduilla. Vitsiniekka kysyi seuraavaksi haluaisinko englannin- vai iirinkielisen version lomakkeesta, ei ollut suomenkielistä lomaketta saatavilla, sanoin että englanninkielinen kelpaa kyllä. Mies antoi vielä pilkuntarkat ohjeet siitä, minkä värisellä kynällä lomake pitäisi täyttää ja sanoi tulevansa parin viikon kuluttua keräämään lomakkeen pois.

Miehen lähdettyä vilkaisin paria kysymystä ja naureskelin makeasti. Kysymykseen ”Kuinka hyvin puhut englantia?” voi näköjään vastata ”En lainkaan.” Jos kysmykseen vastaaja ei osaa englantia, mistä hän tietää mikä vastauksista on se oikea? Logiikka pettää minulla ainakin tässä vaiheessa. No, odotellaan sunnuntaihin ja täytellään sitten. Ei näy lomakkeessa paikkaa, johon voisi laskea kissat. Mutta kysymyksen ”Kuinka monta lasta olet synnyttänyt?” kohdalla mainitaan kyllä, että kyseinen kysymys on vain naisille.

 Hullulla on halvat huvit.