Aamun Synti

Vapaapäivän kunniaksi annoin itselleni luvan nukkua pitkään. Tom-kissa kävi sängyn vierellä maukaisemassa tapansa mukaan vähän kuuden jälkeen aamulla. Tom hiljenee kätevästi sängyn jalkopäähän nostamalla, siihen nukahtaa nopeasti ja Lily-kissa seuraa perästä ja oikaisee emännän vatsalle käpälät Stuartin selkää vasten. Uni jatkuu kaikilla vielä hetken.

Stuart herää töihin joskus puoli kahdeksan ja kahdeksan välillä, minä ja katit käännämme kylkeä. Unen läpi kuuluu Juran töräys, kahvia miehen koneeseen. Suihkun lorina ja tämän aamun suihkulaulu kuulostaa siltä Coldplayn kappaleelta, jossa lauletaan Jerusalemin kelloista. Vaatekaapin oven narahdus, vaatteiden suhina. Jura törähtää vielä kerran, tällä kertaa matkamukiin. Pikapusu poskelle ja sitten takaovi lompsahtaa kiinni. Käännän kylkeä vielä kerran, ihan vähäksi aikaa vaan.

Sitten kello onkin jo päälle kymmenen ja nyt pitää jo ehdottomasti nousta. Miten se sänky onkin muuttunut niin pehmeäksi ja mukavaksi ettei siitä tahtoisi millään nousta. Kissat jolkottelee edeltä keittiöön. Stuart on täyttänyt ruokakupin ja vesiastian ja minun lempikuppini on Juran alla valmiina ottamaan vastaan päivän ensimmäisen kahviannoksen. Yöunet taisivat olla hiukan liian pitkät, ranka on mutkalla eikä oikia edes venyttelemällä.

Aamupaheet

Laiska, myöhäinen aamu tuntuu syntisen mukavalta. Teemaan sopivasti lykkäsin kaksi(!) voisarvea uuniin tuoksumaan. Voisarvia tosiaan, oikeasta voista tehtyjä. Onneksi ei aamusumuiset silmät näe lukea kaloriarvoja pussin kyljestä. Eikös ne ole ilmaa täynnä nämä sarvet?

Tom piti viedä tänään ensimmäistä kertaa ulos tähän muuttamisen jälkeen. Valitsin hetken, jolloin kaikkien naapureidan koirat olivat muualla. Lily laitettiin lukkojen taakse keittöön ja olohuoneeseen. Avasin ulko-oven ja kutsuin Tomin paikalle nuuhkimaan. Raitahäntä heilui rivakasti puolelta toiselle ja nenä työntyi oven raosta niin pitkälle kuin ylettyi ilman että takakäpälät irtosivat kynnysmatolta. Varovasti astuin alimmalle ulkoportaalle ja odotin että Tom seuraa askeliani vaikkapa vain talon ympäri näin ensimmäisellä ulkoilukerralla. Räpäytin silmiäni kerran ja Tom oli kadonnut. Kuin tuhka tuuleen ja pieru Saharaan. Ovi kiinni ja pikajuoksua talon ympäri. Minne se katti hävisi, ettei vaan olisi mennyt tielle? Ei näy missään. Kutsuin kerran ja toisenkin. Kolmannella kerralla kuului hyvin hiljainen ”mau”. Mistä? Näytin varmaan mangustilta, pää pyöri oikeaan ja vasempaan, mistä kuului ”mau”?

Sisältä. Tom luikahti ovenraosta samantien takaisin sisälle ja nyt ihmetteli eteisessä mitä se emäntä siellä pihalla juoksee ja panikoi. Että sellainen ulkoiluretki se. Yritetään uudestaan kesemmällä.

Tom lepää rankan ulkoilun jälkeen