Kesällä syödään kevyemmin, vai syödäänkö? Vaikka irlantilaista kesäruokakulttuuria leimaakin suomalaiseen silmään pahasti käyvä lenkkimakkaran puute, ei se tarkoita sitä että kesällä kevennettäisiin ruokatottumuksia juuri lainkaan. Ei tarvitse kuin katsoa taaksepäin pari viikkoa ja laskeskella meidän naapuruston grilli-iltojen saldoja. On syöty kana, sika ja lammaskin poikineen lehmiä unohtamatta. Päätinkin että seuraavan kerran kun hiiliä kuumennellaan, tuon parilalle myös kalaa.
Tuoreesta kalasta ei Atlantin rannoilla ole puutetta. Ja ne sinisimpukatkin kypsyvät potassa grillin päällä ihan huomaamatta ja grillipihviä häiritsemättä. Paikallinen lihakauppias avasi vastikään myös kalatiskin, josta saa joka päivä niin tuoretta kalaa, että tuoreemman saisi vain itse onkimalla. Kalojen englanninkieliset nimet ovat minulla hallussa, mutta niiden suomentaminen ei aina ilman sanakirjaa onnistu. Merikala maistuu mutta yhtä täällä ollaan vailla, ja se on kuha. Englanniksi nimeltään pikeperch (pike=hauki, perch=ahven) eli olevinaan niin kuin hauen ja ahvenen risteymä.
Kalastavilta tutuilta olen kovasti kysellyt että onko täällä kuhaa ollenkaan, ja päätään raapien ovat kaikki sanoneet että ei ole vastaan tullut. Toisaalta, samaiset tutut heittivät hyvät hauet takaisin järveen ennen kuin sanoin että minulle niitä voi tuoda syötäväksi. Taas katsottiin pitkään, että on se outo otus tuo suomalaisakka kun hauetkin syö.
Mutta takaisin asiaan sen vierestä. Kesällä on helpompi keventää evästä, lämpimällä säällä ei tee mieli raskasta ruokaa. Jääkaapin vihanneslokero pursuaakin salaattitarpeita jopa meidän vihanneksia karttavassa taloudessa. Kesäinen rucola-feta salaatti on toimiva lisä melkein minkä aterian kanssa. Sain kalakauppiaalta ihanan paksut ja mehevät tonnikalapihvit, jotka suolan ja oliiviöljyvoitelun saatuaan lyötiin kuumalle parilapannulle muutamaksi minuutiksi puoleltaan ja syötiin suihimme. Tiraus sitruunamehua päälle ja jopas taas napa paukkui syödessä.
Stuartin syntymäpäivän kunniaksi metsästin 5cm paksut, ihanan marmoroidut härän kokolihapihvit. Työpaikan pääkokin ohjeiden mukaan paukautin nuijalla puolelta ja toiselta, pintaan suolaa ja pippuria ja hiukan öljyä ja kelmun alle siksi aikaa että liha pääsi huoneenlämpöiseksi. Samainen parilapannu tulille ja taas tuli hyvää. Paksuja ranskalaisia ja salaattia, jälkiruuaksi suklaakakkua. Pariskunta makasi lihakoomassa sohvalla loppuillan.
 |
| Asia oli pihvi |
 |
Kuva on lainattu, mutta oma tuotokseni oli suunnilleen saman näköinen |
Tulipas nälkä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti