Laiskotellen

Minulla on menossa varsin laiska päivä. Suunnitelmien mukaan, kolmas, eli ylimääräinen vapaapäivä on käytettävä laiskotteluun. Normaalisti tähän aikaan torstaisin olisin töissä selittämässä englantia puhumattomalle saksalaisturistille mikä on palsternakka. Mutta ei tänään. Nukuin tyytyväisenä kymmeneen(!!) saakka ja heräsin kissan hännän huiskeeseen naamallani. Kissa vaani seinää pitkin etenevää hämähäkkiä.

Stuart oli lähtenyt töihin vähin äänin ja aikaa sitten ja jättänyt mulle kahvikupin valmiiksi Juran alle. Turautin kupillisen ja hiippailin työhuoneeseen. Lukaisin sähköpostit, naamakirjan ja Twitterin, selasin pääuutiset Irlannista ja Suomesta. Kurkkasin blogien kävijämäärät ja kävin toisen kupin kahvia.

Pikainen suihku ja vaihdoin päälle mukavimmat ja samalla rumimmat lökäpöksyni ja tilavan hupparin. Ulkona sataa mukavasti, mikä tarkoittaa sitä ettei pihalle tarvitse lähteä haravoimaan ruohnleikkuujätteiden rippeitä. Eikä kotoa tarvitse muutenkaan poistua jos siltä ei tunnu. Ihana laiskuus. Sohvapöydällä makaa useampikin lehti lukua odottamassa, Jo Nesbon kirja, ja kasa katsottajaa DVD:n muodossa. Mutta ei tarvitse jos ei halua. Ihana vapaus.

Tiistaina hoideltiin juoksevia asioita, Stuartkin oli kotona ja vietti laiskaa päivää. Minä kävin kaupassa ja pankissa, Stuart imuroi. Kävin entisen naapurin, Irenen apuna siirtämässä koirankoppia. Irene oli meidän entiselle vuokraisännälle sanonut että hän tulee hakemaan kopin lähipäivinä. Vuokraisäntä oli kipannut kopin katolleen muurin yli meidän puolelle taloa ja jättänyt siihen. Outo mies. Koppi mahtui kun mahtuikin pikku-Mazdaan, se on yllättävän tilava kun takapenkit laittaa matalaksi. Sain kierroksen Irenen uudessa talossa; tilavampi ja valoisampi kuin edellinen, Irene on syystäkin tyytyväinen. Loppupäivä laiteltiin ruokaa ja oleskeltiin. Katsottiin Rio Bravo ja syötiin sitä todella hyvää pizzaa.

Eilen oli kylättelypäivä. Käväisin aamulla pikaisesti kahvilla naapurissa ja samalla asensin heille tietokoneeseen virusohjelman. Tai siis asensin ja asensin, laitoin CD:n koneeseen ja klikkalin ”OK” pari kertaa, mutta avuksi olin kuitenkin. Sitten suuntasin Marjon luo, ikävä ihminen oli tehnyt mokkapaloja. Ihan liian hyvää. Aleksi-poika kasvaa silmissä samoin kun Marjon maha-asukki. Marjon luota tultua toinen naapuri Arlene koputti ovelle viinipullo kädessä, istuttiin iltaa ja naurettiin kovasti.

Ja tänään sitten laiskotellaan. Ihan oikeesti.