Nyt ei ole maailmassa kaikki hyvin. Perjantain uutisia dominoi Norjasta kantautuva painajaiskuva. Pommi-isku? Joukkomurhaaja ampumassa teinejä saaressa poliisiksi pukeutuneena? En halunnut uskoa, mutta pakko oli. Paha maailma tuli sisään televisiosta, radiosta ja puhelimesta. Kuinka yksi ihminen voikaan saada aikaan niin valtavasti pahaa.
Äärioikeistolaisen, yltiönationalistisen aatteen ja niitä kannattavien puolueiden suosio on ollut Euroopassa viime vuosina huolestuttavaa. Maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta vastustavat äärielementit ovat saaneet jalansijaa kuin huomaamatta, ja ennen rasistisina pidetyt kommentit ovat hiipineet vaivihkaa valtavirtaan. Politiikka kiinnostaa minua kulttuurihistoriallisena ilmiönä ja sukuvikana myös muutenkin, ja historiallisesta näkökulmasta äärioikeistolaisuus nostaa päätään lama-aikana. 1930-luvun Saksassa elettiin ankaraa lama-aikaa. Yksi mies päätti syyttää saksalaisten huonosta olosta juutalaisia ja ”heidän” tapojaan, ”heidän” ahneuttaan ja sitä että ”he” varastivat ”meidän” työpaikat. Kuulostaako tutulta? Ja sehän tiedetään miten siinä kävi. Jo aiemmassa kirjoituksessani vertasin Soinin politiikkaa Hitlerin vastaavaan. Lisää yhtymäkohtia näköjään löytyy edelleen.
Median mässäily Norjan tragedialla alkaa kiehua yli ja pahasti. Uutinen on uutinen ja tiedon saanti on kansalaisoikeus, mutta tällaisen mittakaavan kansansuru ei lisävettä myllyynsä kaipaa. Utøyan ammuskelun uhrien joukossa oli Mette-Maritin velipuoli. Siitäkös iltapäivälehtien lööppitehtailijat innostuivat. Miksi nostaa tapetille yksi kymmenien joukosta? Jokaisella uhreista on läheisiä, jotka surevat menetystään, heistä jotkut tunnetaan paremmin kuin toiset. Surutyö on yksityistä, en voi ymmärtää kuinka media kehtaa pönkittää myyntilukujaan noinkin kyseenalaisin keinoin. Itkevän Mette-Maritin kuva komeili kummankin suomalaisen iltapäivälehden nettisivuilla. Hävetkää.
Palstatilaa ja erikoissivustoja nettiin löytyy Norjan tapahtumiin liittyen tusinoittain. Samaan aikaan toisaalla, Itä-Afrikassa miljoonia ihmisiä nääntyy nälkään kun pahin kuiva kausi vuosiin kurittaa jo valmiiksi paljon kärsinyttä mannerta. Tämä tragedia ei yllä edes viiden kärkeen Suomen suurimman lehden nettisivulla. Sen edelle menevät sää ja jalkapallotulokset. Hävetkää.
Samaa olen minäkin ajatellut. Kaikki, mikä on lähellä ja mihin samaistutaan, kiinnostaa, mutta Afrikan nälkää näkevät on niin kaukana ja niin erilaisia, ne on helppo olla huomaamatta.
VastaaPoistaHyvä postaus. Surullinen tapaus Norjassa, mutta johtuneekohan joka kesäisestä uutispulasta, tiedotusvälineet suorastaan "mässäävät" tällä uutisella. Afrikan nälänhätä ei ole ollenkaan mielenkiintoista, eikä sitä kukaan jaksa analysoida. Siispä jauhetaakin Norjan tapausta.
VastaaPoistaPahuutta ei voi ymmärtää. Ei kai kuulukaan. Tälläisina päivinä hävettää olla ihminen. Eläinkunnasta ei löydy toista näin julmaa.
VastaaPoistaKuluneiden päivien aikana moni muu on kuollut nälkään, väkivaltaisuuksiin, onnettomuuksiin. Ainoastaan se mikä on tuttua puhuttelee. Edelleenkin, joskus hävettää olla ihminen.
Kiitos tästä viestistä, kunpa ihmiset viimeinkin heräisivät ja alkaisivat toimia. Itse pelkään lapseni puolesta koko ajan enemmän ja enemmän, valitettavasti on tullut jonkin kerran jo selväksi, etten turhaan..
VastaaPoista