Viimeistä Viedään

Lomapäivää, siis. Viikko on hurahtanut ohi melkein huomaamatta. Tiedän tosin lomalla olleeni, koska olo on rento ja virkistynyt. Olen tehnyt mahdollisimman vähän lomaviikollani, ja se oli tarkoituskin. Halusin omaa aikaa tehdä juuri niin paljon tai vähän kuin huvitti. Loma alkoi aurinkoisessa säässä, ja näyttää loppuvan samoissa merkeissä.

Kävin kävelemässä meren rannalla, kuuntelin aaltoja ja tunsin itseni pieneksi. Kävin hemmoteltavana ja hierottavana ja olin niin rento, että minut olisi voinut kaataa kannusta mukiin, olo oli aivan nestemäinen. Illastin hyvässä seurassa nauttien hyvästä intialaisesta ruuasta Stuartin hotellilla. Syötiin niin että meinasi happi loppua, mutta kun se oli niin hyvää!

Huomenna töihin, mutta sitä ei ajatella vielä, koska minulla on vielä koko tämä päivä aikaa lomailla. Aamulenkki rannalla on tehty, ja join sikamaisesta mukista vahvaa kahvia. Stuart toi aamiaista; pekonivoileipä ja pari aamiaismakkaraa per naama. Hyvin maistui.

Kissat loikoilevat ikkunalaudalla nauttien auringonpaisteesta. Sisällä on lämpimämpi kuin ulkona, ja taidankin linnoittautua ruokailuhuoneeseen lukemaan viikonlopun jättilehden ja tuoreimman Pogostan. Ei ole kiire minnekään, kenelläkään.

Suloista sunnuntaita!

Onko Reilua?

Kysyn vaan, onko se reilua että sekä minä että Stuart joudumme lähtemään aamulla töihin, kun taas katit karvanaamaiset saavat viettää koko päivän suunnilleen tällaisessa olotilassa?

Minä sanon että ihan epistä. Kissat sanoo että tämä on ihan oikein. Ja muista ostaa sitä parempaa kissanruokaa.

Kiire

Aina on kiire mukajonnekin. Aamulla on kiire sängystä ylös ja suihkuun. Sitten on kiire Juran luokse kupilliselle elämän eliksiiriä ennen kuin on kiire kampautumaan ja pukemaan töihin. Sitten on kiire auton ratissa työpaikalle ja siellä sitä vasta kiirettä onkin. Kiireellä palvellaan asiakkaat, joilla on kiire. Kiireellä tilataan uutta tavaraa koska toimituksella on kiire. Kiire on usein laskuilla ja tilausten kuljettajillakin. Kokoustetaan kiireellisimmät asiat alta pois, Isolla Pomolla on ikikiire ja mahdottomat budjettitavoitteet. Leikataanko taas jostain vähän, näillä säästöillä alkaisi olla jo kiire.

Töistä on kiire kotiin, yleensä kaupan kautta. Kiireesti vaihdetaan kuulumisia tuttujen kanssa kaupan kassajonossa. Jutellaan myöhemmin, nyt on vähän kiire. Kiire kotiin, kiire laittaa pyykit koneeseen ja kiire laittaa ruokaa. Sitten on ne vaihtuvat iltakiireet, valmistellaan huomista, käydään kyläilemässä, sovittiin käynti elokuviin, istutaan iltaa ja tehdään muuta kiireellistä. Sitten onkin jo kiire nukkumaan että saadaan aloitettua seuraava kiireinen päivä. Jos on vapaapäivä, sitten se kiire vasta onkin. Kiire isoon kauppaan, kiire kampaajalle, kiire lääkäriin, kiirekiirekiire.

SEIS.

Ei saa olla niin kiire, etteikö ehtisi nauttimaan. Eilen oli vapaapäivä, kummallakin. Aamulla poukkosin sängystä ja toinen ukkovarvas ehti jo hipaista lattiaa. Stuartin käsi kaappasi minut takaisin pitkäkseni. ”Minne kiire?” No kahville, ja suihkuun ja sitten siivotaan pihaa ja käydään pankissa ja kokeillaan uutta reseptiä ja ja ja... ”Nukutaan vielä vähän.” Mies oli päätöksensä tehnyt, minunkin puolestani. Ja sitten nukuttiin kiireetöntä unta vielä puolitoista tuntia.

Herättiin kiireettömästi eikä juoksu Juralle muistuttanut villiintyneiden sarvikuonojen kokoontumisajoja. Kahvi tuoksui jotenkin paremmalle. Stuart kävi kaupasta breakfast rollit (syntinen keksintö: brittein saarien perinteinen paistettu aamianen pekoneineen, makkaroineen ja paistettuina kananmunineen patonkiin käärittynä). Ei tarvinnut kiireellä kokkailla aamiaista. Luettiin lehteä ja juotiin lisää kahvia. Katsottiin asunto-ohjelmia televisiosta. Vaihdettiin sänkyyn puhtaat lakanat. Käytiin rannalla kävelyllä, puhuttiin paljon ei mistään.

Ruuaksi jotain helppoa, takan ääressä nautittavaa. Kiireetön lasi viiniä. Lisää puhetta ei mistään. Ja tiedättekö mitä? En saanut tehdyksi yhtään mitään, mitä olin suunnitellut, ja tapahtui jotain uskomatonta; ei tullutkaan maailmanloppu!

Suosittelen.

Sydäntenkerääjä

Tämä Christina Perrin laulu on soinut radiossa viime aikoina paljon. Yllätyin, kun sain selville, että biisi on julkaistu jo vuosi sitten. Mikä lie viivyttänyt sen rantautumista Atlantin tälle rannalle, mutta hyvä kun saapui, tykkään kovasti. Löysin musiikkivideonkin netistä, ihana koreografia ja kauniit tanssijat, videon tunnelmassa on jotain Tim Burtonia...

Mukavaa sunnuntaita!

Vapaapäivä

Meillä oli eilen kummallakin vapaata. Koko päivän. Eikä ehdottomasti tarvinnut lähteä minnekään. Voi mitä luksusta! Minä heräilin jo yhdeksän jälkeen Lilyn sillinhajuiseen kehräykseen ja omaa naamaani alati lähestyvään kissan nenään. Kun Lily päättää että herätään, niin silloin herätään. Stuart jäi vielä loikoilemaan, Tom myös. Pojat reporankana.

Muumin pylly

Turautin Jurasta kupillisen kahvia ja kuuntelin sadetta. Ihana sade, kesäinen sade. Ja samalla tekosyy olla lähtemättä ulkotöihin. Vuokraisäntä oli pistänyt etupihan nurmet sileäksi viime viikolla töissä ollessani, mutta haravointi on jäänyt hieman kesken. Ja saa jäädä vielä toistaiseksi. Odotan aurinkoista iltaa, jolloin lähden mieluusti pihalle työpäivän jälkeen harrastamaan hyötyliikuntaa. Hiiviskelin hiljaisessa talossa nautiskellen aamusta kunnes kuulin miehen heräilevän. Jura turautti vahvemman kahvin miehen lempikuppiin. Siihen, jossa on muumin pylly. Sitten kuunneltiin yhdessä sadetta ja tultiin siihen tulokseen ettei ulkotöihin todellakaan kannata lähteä.

Oikeaa leipää

Kiireettömään vapaa-aamuun kuuluu ehdottomasti aamiainen. Miehelle pekonia ja munia, minulle ihanaa tuoretta leipää ja juustoa. Irlanninsuomalaisille vinkiksi: Lidlistä saa ihanaa, uunituoretta leipää (artisan rye loaf) joka on ihan oikeaa suomalaista ruissihtileipää! Aamupalapöytään alkoi kuin alkoikin paistaa aurinko. Kissa vilahti pihalle, toinen käpertyi sohvan nurkkaan nukkumaan.

Käydäänkö kaupassa? Käydään vaan, ja samalla pankissa. Pankki oli kiinni, turvafirman mies kantoi rahapaketteja tien yli pankista panssariautoon. Paikallisen pubin pitäjä Gerry tuli auton ikkunaan juttusille. Kysyi mitä mieltä oltiin Mussel Festivalista. Kehuttiin kovin, Gerryllä oli tapansa mukaan viikonlopun kassatulot paperpussissa kainalossa. Ei täällä taskuvarkaita ole, nauroi ja harppoi pankkiin.

Lähirautakauppaan vietiin anopin shekki, tahtoi maksaa tilin tyhjäksi. Pihalla autossa odotellessa katsoin kun pihaan kurvasi kovaa kyytiä nuori nainen pakettiautolla. Pakettiauton matkustajan penkillä istui iloisen näköinen pystykorva pää ikkunasta ulkona kieli sivupeiliä hipoen. Nainen juoksi kovaa kyytiä rautakaupan vieressä olevaan lihakauppaan. Hän palasi sieltä juosten autolle käsissään neljä pussillista lihaa. Koira tervehti häntä heiluen. Liekö ollut lounasta koiralle vai emännälle vai molemmille.

Takaisin kotiin, lounaaksi pastaa. Stuart vaipui sohvalle hiilarikoomaan Tom kainalossaan. Minä otin esiin imurin, imuroin kissankarvat pois. Lily ilmestyi matolle heti imurin kadottua ja piti huolen siitä, ettei nokosiltaan herännyt Stuart huomaisi mitään eroa ”ennen” ja ”jälkeen” imuroinnin. Stuart sytytti takkaan tulen, minä istuin keinutuoliin lukemaan. Katherine Webbin ”The Legacy”. Pitää lukijan koukussa vaikka onkin kevyehköksi luokiteltava kesälukeminen. Yritän muistaa kertoa kirjasta tarkemmin kunhan saan luettua.

Sänkyyn puhtaat lakanat, Stuart kävi pikavisiitillä naapurissa. Illaksi takkatulen ääreen viinilasi kädessä. Focaccia-leipää, pestoa ja mozzarellaa. Näistä on vapaapäivä tehty.

Paistaa, paistaa

Voi kyllä on taas kaunista aamua tarjolla täällä! Ihan harmittaa lähteä töihin, mutta onneksi nuo illat vaan pitenee eli ehtii auringosta nautiskelemaan vielä töiden jälkeenkin. Pitäisiköhän ehdottaa uudelle hallitukselle sellaista lakisääteistä aurinkovapaata, jota voisi ottaa vaikkapa viikon verran vuodessa. Täällä kun tuntuu niin harvoin olevan pilvetön taivas ja lämmin sää, niin eikös se jo nostattaisi kansan mielialaa kummasti kun aamulla verhot avatessaan toteaisi sään niin kauniiksi että päättää jäädä kotiin siitä nauttimaan.

Laitetaanpas pääministeri Endalle sähköpostia ihan saman tien...

Aamun Synti

Vapaapäivän kunniaksi annoin itselleni luvan nukkua pitkään. Tom-kissa kävi sängyn vierellä maukaisemassa tapansa mukaan vähän kuuden jälkeen aamulla. Tom hiljenee kätevästi sängyn jalkopäähän nostamalla, siihen nukahtaa nopeasti ja Lily-kissa seuraa perästä ja oikaisee emännän vatsalle käpälät Stuartin selkää vasten. Uni jatkuu kaikilla vielä hetken.

Stuart herää töihin joskus puoli kahdeksan ja kahdeksan välillä, minä ja katit käännämme kylkeä. Unen läpi kuuluu Juran töräys, kahvia miehen koneeseen. Suihkun lorina ja tämän aamun suihkulaulu kuulostaa siltä Coldplayn kappaleelta, jossa lauletaan Jerusalemin kelloista. Vaatekaapin oven narahdus, vaatteiden suhina. Jura törähtää vielä kerran, tällä kertaa matkamukiin. Pikapusu poskelle ja sitten takaovi lompsahtaa kiinni. Käännän kylkeä vielä kerran, ihan vähäksi aikaa vaan.

Sitten kello onkin jo päälle kymmenen ja nyt pitää jo ehdottomasti nousta. Miten se sänky onkin muuttunut niin pehmeäksi ja mukavaksi ettei siitä tahtoisi millään nousta. Kissat jolkottelee edeltä keittiöön. Stuart on täyttänyt ruokakupin ja vesiastian ja minun lempikuppini on Juran alla valmiina ottamaan vastaan päivän ensimmäisen kahviannoksen. Yöunet taisivat olla hiukan liian pitkät, ranka on mutkalla eikä oikia edes venyttelemällä.

Aamupaheet

Laiska, myöhäinen aamu tuntuu syntisen mukavalta. Teemaan sopivasti lykkäsin kaksi(!) voisarvea uuniin tuoksumaan. Voisarvia tosiaan, oikeasta voista tehtyjä. Onneksi ei aamusumuiset silmät näe lukea kaloriarvoja pussin kyljestä. Eikös ne ole ilmaa täynnä nämä sarvet?

Tom piti viedä tänään ensimmäistä kertaa ulos tähän muuttamisen jälkeen. Valitsin hetken, jolloin kaikkien naapureidan koirat olivat muualla. Lily laitettiin lukkojen taakse keittöön ja olohuoneeseen. Avasin ulko-oven ja kutsuin Tomin paikalle nuuhkimaan. Raitahäntä heilui rivakasti puolelta toiselle ja nenä työntyi oven raosta niin pitkälle kuin ylettyi ilman että takakäpälät irtosivat kynnysmatolta. Varovasti astuin alimmalle ulkoportaalle ja odotin että Tom seuraa askeliani vaikkapa vain talon ympäri näin ensimmäisellä ulkoilukerralla. Räpäytin silmiäni kerran ja Tom oli kadonnut. Kuin tuhka tuuleen ja pieru Saharaan. Ovi kiinni ja pikajuoksua talon ympäri. Minne se katti hävisi, ettei vaan olisi mennyt tielle? Ei näy missään. Kutsuin kerran ja toisenkin. Kolmannella kerralla kuului hyvin hiljainen ”mau”. Mistä? Näytin varmaan mangustilta, pää pyöri oikeaan ja vasempaan, mistä kuului ”mau”?

Sisältä. Tom luikahti ovenraosta samantien takaisin sisälle ja nyt ihmetteli eteisessä mitä se emäntä siellä pihalla juoksee ja panikoi. Että sellainen ulkoiluretki se. Yritetään uudestaan kesemmällä.

Tom lepää rankan ulkoilun jälkeen

Kohta Kukkii

Kurkistinpa aamutuimaan makuuhuoneen verhon raosta pihalle ja huomasin että viime päivien kylmästä kevättuulesta huolimatta narsissit alkaa kohta kukkia. Onhan tuon kiven juurella suojaisaa vaikka tuuli Atlantilta puhalteleekin. Täytyy lähteä etsimään niitä pajunkissoja sitten narsisseille kaveriksi, niin saan pöydälle kauniin kevätkimpun.

Nupulla 

Vaalit valvottaa

Täällä odotellaan vaalituloksia. Eilen oli äänestyspäivä niille joiden äänet huolitaan, minun pitäisi olla kuulemma kansalainen ennen kuin antavat äänestää. Kovin monimutkaiselta tuntuu äänestystapa täällä muutenkin, äänestyslipussa on jokaisen ehdokkaan nimi ja kuva ja siihen sitten ruksitaan ykköseksi se suurin suosikki, kakkoseksi se toinen ja niin eteenpäin vaikka jokainen omassa vaalipiirissä oleva ehdokas.

Ryan Tubridyn radio-ohjelmassa haastateltiin asiantuntijaa, joka yritti selittää järjestelmää mutta se meni melko pitkälti yli minun hilseen ainakin, kovasti puhuivat siitä kuinka annettu ääni voi siirtyä jollekin toiselle ehdokkaalle jos ykköseksi äänestetty pääsee muiden äänillä eduskuntaan. En ymmärrä mutta silti ärsyttää kun en saanut äänestää.

Yön yli kestävistä vaalivalvojaisista ei täällä ole kuultu mitään, ääniä aletaan laskea vasta tänään aamulla, äänestyspaikat sulkeutuivat eilen illalla kymmeneltä. Eli loppupäivä kuunnellaan radiosta tuloksia; alustavasti ennustavat nykyiselle enemmistöpuolue Fianna Fail:lle suurinta tappiota vuosikymmeniin, suurin oppositiopuolue Fine Gael ilmeisesti voittaa muttei saa enemmistöä hallitukseen, demarit ja Sinn Fein rikkovat ennätyksiään parhaalla tuloksella moneen vuoteen. Muutoksen puolesta on äänestetty siis.

Ystäväni Kenneth on Sinn Feinin kannattaja, ja hänen kanssaan onkin käyty monet poliittiset keskustelut tässä vaalien alla. Ja muutenkin. Itse ennustan Kennethistä kansanedustajaa parin eduskunnan tultua ja mentyä, on asialleen sen verran omistautunut.

(c) Jim Davis

Viime yö meni melko myöhäksi, työjuttuja kun pitää välillä hoitaa kotonaankin. Arkkitehti on tulossa tänä aamuna vierailulle, laitetaan taas ravintolaa uuteen uskoon ja niitä piirrustuksia kävin läpi ja samalla värkkäilin budjettia ja kurkistelin kristallipalloon kun Iso Pomo tahtoo tietää millaiset on tulevat kaksi kuukautta, montaako turistia odotetaan saapuvaksi, kuinka paljon tarvitaan henkilökuntaa ja miksi miksi ja miksi. Perustelut pitää olla kunnossa, ja nyt onkin läppärillä ylikuumentumisen vaara. Sain sitten viestin tänä aamuna että sorvataan budjetti kuntoon vasta maanantaina. Yöunet jäi siis välistä ihan turhaan. No, tulipahan tehtyä, ei tarvi tehdä uudestaan.

Ja tänä iltana aikaisin nukkumaan.

Aamua

Olipas mukava herätä aamulla auringonpaisteeseen, varsinkin eilisen jäätävän tuulen ja räntäkuurojen jälkeen. Idästä tuulee hiukan, mutta ilmassa alkaa olla jo kevättä. Lisääntyvä valon määrä tuo mukanaan lisää energiaa, parempaa mieltä ja lisää kärsivällisyyttä. Töissäkin jaksaa paremmin vastailla niihin samoihin kysymyksiin kerta toisensa jälkeen kun tietää, että kotimatkalla ei tarvitse laittaa pitkiä valoja päälle ja että pääsee ulos pienelle happihyppelylle ilman heijastinliiviä ja taskulamppua.

Meren läheisyys ja ihana näköala olohuoneen ikkunasta on tarjonnut pari mahtavaa auringonlaskua. Kathleen sanoi että kesällä selkeänä iltana saa ihastella kun aurinko uppoaa Atlanttiin. Televisio kiinni siis ja käännetään sohvakin ikkunaa kohti. Pihalla ison kiven juuressa narssissitkin näyttävät siltä että kohta saan kauniin kimpun pöydälle, täytyy jostain käydä pihistämässä pajun oksia jos niiden kissat sattuis samaan aikaan paikalle narsissien kanssa. Pääsiäiskimppu siis paljon ennen pääsiäistä.

Kahvia

Kodin moottori

Taisinkin aiemmin mainita kahvinrakastajan parhaan kaverin. Tässä hän on. Jura ena⁵ oli Stuartin heräteostos. Sai kuulemma halvemmalla kun osti reilusti suuremman version hotellille aamiasbuffettia varten. Stuart oli jo aiemmin maininnut asiasta useammin kuin kerran ja minun täytyy myöntää että olin silloin sitä mieltä että tavallinen kahvinkeitin riittää meille paremmin kuin hyvin. 

Onneksi Stuart on kahvifanaatikko ja itsepäinen. Jura tuli kotiin kaikessa hiljaisuudessa kun olin itse jo nukkumassa ja löysi paikkansa mikron vierestä. Yksi vastustukseni syistä oli pienen keittiömme tilanpuute, mutta Jura ei vie tilaa juuri normikeitintä enemmän.

Stuart hiipi aamulla makuuhuoneeseen kahvikuppi kummassakin kädessä kun kuuli minun heräilevän. Asettelin tyynyt selkäni taakse ja istuin unenpöpperössä ja mietin mikä miestä riivaa kun heti aamusta hymyilee noin leveästi. Pian se selvisi. Oi sitä ihanaa, kermaisen pehmeää, aromikasta, tuoretta kahvia! Ja vielä Muumimukista.

Siitä lähtien olen ollut kahvikäännynnäinen. Teenjuojien luvatussa maassa ei aina ole helppoa. Kampaajalla ei kannata pyytää kahvia koska se on pikakahvia ja kampaaja tekee sen niin laihaksi että kun siihen lorauttaa maitoa, se muuttuu oudon harmahtavaksi. Tee on hyvää mutta kahvi on parasta.

Jura osaa tehdä myös maitokahvia ja cappuccinoa. Jura osaa myös turauttaa kaksi kuppia kerralla ja Juralle voi kertoa tahtooko mietoa, normaalia vai vahvaa kahvia. Ihmisen ja koneen suhteen ei tarvitse olla kylmä ja sieluton. Ei tarvita muuta kuin hyviä kahvipapuja (suosittelen Lavazzan Espresso Super Crema; ei liian öljyinen papu ja kahvista tulee ihanan kermainen) ja käteen sopiva muki. 

Kippis!