Kotiudutaan

No nyt alkaa olla kotoisa olo. Johan tässä onkin asuttu jo viikko ja vähän päälle uudessa osoitteessa. Ensimmäinen yö meni kuunnellessa uusia, outoja ääniä ja kissojen dialogia. Lily ja Tom ihmettelivät kovaan ääneen ja läpi yön uusia hajuja ja ääniä, kunnes lopulta totesivat että turvallisin paikka on emännän vatsan ja jalkojen päällä. Eli se ensimmäinen yö meni pääasiassa valvomiseen ja siihen kun mietin että onhan se keskuslämmityspäällä, tulikohan se takaovi lukkoon ja sammuihan se takkatuli varmasti.

Tom pohtii maailman menoa

Voi tätä iloa ja riemua kun saatiin takka! Eihän se tietenkään ole suomalaisen mielen mukaan kovinkaan järkevä ratkaisu tuo avotakka mutta on se silti ihanan tunnelmallinen. Ja lämmittää se ainakin olohuoneen silloin kun siinä on tuli. Onneksi öljylämmitys pelaa ja talo on mukavan lämmin vaikka ulkona tuuleekin melkein tornado-voimalla.

Pikkuhiljaa tavarat, kissat ja ihmiset löytänevät paikkansa. Laatikko, laukku ja kuplamuovikäärö kerrallaan talo alkaa täyttyä omista tavaroista ja tuntua kodilta. Kissatkin tuntuvat rauhoittuneen, isoista ikkunoista kelpaa katinkin katsella merelle ja kiittää onneaan ettei myrskysäähän tarvitse tassuaan ojentaa.

Tulihan taas tehtyä

No huh! Eilinen päivä meni pakkauksen ja purkamisen utuisen uupuneissa tunnelmissa. Vieläkin ihmettelen että mistä näitä tavaroita oikein on tullut. Vahvasti epäilen jonkinlaisen peikon tai maahisen käyneen yön pimeinä tunteina lisäämässä kaappien tavaramäärää keskimäärin 30% :lla ellei enemmänkin.

Kun kaikki tavarat oli viimein uudessa osoitteessa, ei energiaa riittänyt juuri muuhun kuin tulen sytyttämiseen takkaan ja viinilasin nauttimiseen. Ja se viinikin jäi kesken ja nukkumatti vei mailleen noin vartin tulen ääressä istuskelun jälkeen. Harmi kyllä nukkumatti jätti kissat väliin. Läpi yön kuunneltiin maukua ja mourua milloin mistäkin nurkasta. Outo se on kai kissallekin, lisätila ja kumma kaiku.

Tätä kirjoittaessa toinen kissa on kyljessä kiinni ja toinen on oikaissut takan ääreen pitkäkseen. Lasissa on viini ja uunissa pizza. Kuvia tulee kunhan kamera löytyy. Siihen asti odotellaan, asettuuhan tässä taloksi sekä kissat että ihmiset.

Lähtevä Tunnelma

Tää on kyllä nyt sit niin tätä. Pakkaamista, paperiin käärimistä, laatikkoon laittoa. Välillä joutuu pysähtymään ja miettimään että tarvitaanko tätä, entäs tuota ja miten tämän kanssa on, pidetäänkö vielä kiinni vai annetaanko mennä. Ei ole helppoa, ei.

Kissat on ihmeissään, ne tietää että nyt on jotain tapahtumassa. Jotain Suurta. Voi kisut kun tietäisittekin! Lily tietää jo että pakkaaminen tarkoittaa sitä että joko yksi tai useampi Ihminen katoaa kuvioista ja tilalle tulee Vieras Ihminen. Lily päätti pitää huolen, että tällä kertaa hän lähtee varmasti mukaan, eikä ole hievahtanut laukkukasan päältä edes syömään. Tom vaihtaa sänkyä olohuoneen ja makuuhuoneen välillä noin puolen tunnin intervallein ja ohi kulkiessaan tarkistaa, mikä on tilanne. Tom on rento jätkä vaikka nukkuukin pehmolelun kanssa.

Huomenna tehdään lähtöä ihan aikuisten oikeesti eli se on se Muuttopäivä. Paku on valmiina, kissan kopat on valmiustilassa ja tässä aletaan kumpikin olla kypsää kauraa. Kunhan huomisesta selvitään, loppu on alamäkeä. Mutta siihen asti suosittelen rentoutumaan Mumford & Sons –yhtyeen tahtiin. En tiedä onko kyseisen nelikon musiikki rantautunut karuun pohjolaan, jos ei niin Youtubesta löytyy loistavia pätkiä. Live-esiintymisessä bändi on omaa luokkaansa.

Niin ne muffinsit

Niin sellainen piti sanoa että niitä muffinseja en saanut leivotuksi. Syynä sekä sitruunan että maustamattoman sulatejuuston puute. Sitruunaa oli puolikas vaikka olisi tarvinnut kokonaisen. Ja sulatejuusto oli valkosipuli-yrtti –makua vaikka piti olla sitä ihan naturellia. Mustikat siis suosiolla pakkaseen odottamaan sitä päivää kun leivontainto taas iskee. Mutta piti vaan sanoa, ettei luulla laiskaksi.

Jospa sitten uudessa kodissa ensi viikolla kun kaikki tavarat on löytäneet paikkansa ja on itsensäkin henkisesti levittänyt talon joka nurkkaan, leivontaintokin nostaisi päätään. Tähän toiveeseen tietysti kuuluu kylkiäisenä se, että uusi koti istuu tämän ja jonkun toisen ulottuvuuden rajamailla niin, että siellä kellokin käy hitaammin. Kun siihen leivontaankin kuluu aikaa. Pitänee kutsua joku kahville, vieraskoreus ajaa aina sähkövatkaimen varteen kiinni.

Päiväkahviseuraa

Kahvi ja Kirja = Onnea

Parhaista parhainta päiväkahviseuraa mulle on hyvä kirja ja rauhaa ja hiljaisuutta tai rentoa taustamusiikkia. Vapaapäivän kunniaksi joinkin ihan päiväkahvit ja jatkoin pari päivää aiemmin aloittaamaani kirjaa; The Return joka on kirjoittajansa Victoria Hislopin toinen. Victoriasta sen verran nippelitietoa että hänen brittiläisen konservatiivipuoluetta kannattava miehensä Ian on BBC:n Uutisvuodon eli Have I Got News For You –ohjelman toisen joukkueen vakiokapteeni. En tiedä liekö tuosta tiedosta kenellekään mitään hyötyä, mutta tulipahan vaan mieleen.

Laitoin iTunesin ”Easy” -soittolistan soimaan, turautin kahvinrakastajan parhaasta kaverista itselleni päiväkahvit ja istahdin lukemaan. Loistavaa pakoa muuttostressistä. Välillä on hyvä laittaa laput silmille ja unohtaa hetkeksi se, että koko maallinen omaisuus olisi pakattava laatikkoihin ja muutettava uuteen osoitteeseen. On ihanaa saada uusi koti (vaikkei se vieläkään ole se oma hirsimökki), mutta ei ne syyttä sano muttoa yhdeksi stressaavimmista elämän tilanteista.

Vaikka täytyy kyllä myöntää ettei tämä muutto ole vielä stressitasoa nostanut sen korkeammalle kuin hiukan normaalia vaativampi työpäiväkään. Uusi koti kun on vain 3km entisestä, sinne on ollut helppo viedä pari boksia kerrallaan, purkaa ne saman tien ja toistaa sama heti kun siltä tuntuu. Vuokranantajat Kathleen (työkaveri ja melkein varaäiti) ja Danny (Kathleenin mies) on jo antaneet vara-avaimen ja luvan käydä mittailemassa ovia, ikkunoita ja seiniä ihan milloin siltä tuntuu. Ja mittanauha onkin heilunut, kynä savuaa ja muistivihko täyttyy ideoista.

Marjo oli saanut joululahjaksi muffinsikirjan josta kateellisena ja kuolaa suupielistä pyyhkien kopioin kaikkein herkullisimmat reseptit. Eli 95% kirjan sisällöstä. Ne paistettua makkaraperunaoksennusta muistuttavat pizzamuffinsit jäi kopioimatta vaikka tuskin nekään pahalta maistuu. Päätin kuitenkin aloittaa perinteisellä linjalla ja tekaista mustikkamuffinsseja. 

Jos onnistuu, laitan kuvia. Jos ei, syön pimeässä.

Muutoksia

Huhuu? Onko siellä ketään? Olemme muuttaneet. Siis minä ja blogini. Tulin lopulta siihen tulokseen että blogger sopii tarkoituksiini paremmin kuin vuodatus.net joten siirsin ja uudelleen nimesin Irkkulan Ihmeet blogini tänne. Nyt päivittyy sekä enkku- että finskiblogit kätevästi samasta paikasta. Vanhat kirjoitukset voi edelleen käydä lukemassa täältä mutta ne sivut ei enää päivity. 

Tervetuloa!