Haastavaa Päätöksentekoa

Tuolla enkkublogini puolella kirjailin positiivisuudesta ja siitä miksi en jaksa negatiivisten ihmisten seuraa kovinkaan kauan. VihreätNiityt bloggaili aiheesta sen verran tyhjentävästi etten taida tänne kirjoittaa aiheesta sen kummemmin.

Tänään vietän vapaapäivää ja päivän suurimpiin haasteisiin on kuulunut seuraavanlaisia päätöksiä:

- Mitkä lökäpöksyt laittaa päälle

- Kuinka monta kuppia kahvia juoda

- Mitä jugurttia syödä aamupalaksi (klo 12.30 [toim. huom])

Illemmalla vielä joudun päättämään mitä tehdä ruuaksi. Olen melkein jo päättänyt että ruokalistalla on juusto-pekoni risottoa ja tuoretta leipää. Melkein. Voihan olla että päädyn sittenkin kotitekoisen pizzan kannalle, mutta sellaista se elämä on. Haastavia päätöksiä koko päivän.

Kissoilla on myös haastava päivä. Lily ei osaa päättää nukkuako sohvalla, nojatuolissa vai tuolilla tässä meidän toimistohuoneessamme, josta voi tarkkailla emännän nettailua syrjäsilmällä ja huomaamatta. Tom teki miehisen jämäkän päätöksen ja torkkuu tuossa keinutuolissa, jonka päälle heitin hetkeksi vain peiton, jolle en juuri sillä hetkellä löytänyt sopivaa loppusijoituskohdetta. Se on nyt Tomin sänky, näin on päätetty.

Välillä on ihan terveellistä laittaa aivot narikkaan ja jättää vaativampi ajatustyö muille. Päässäni on surissut viime aikoina ihan liikaa milloin minkäkin tahon vaatiessa infoa, päätöksiä, selontekoja tai jotain muuta joka rassaa harmaata massaa enemmän kuin olisi tarpeen. Tänään annan päälle vapaapäivän ja suoritan vain yllämainittujen esimerkkien tasoista päätöksentekoa. Ja jopas se tekeekin hyvää!

On jokseenkin helppoa vaihtaa vapaalle muussa mielessä, mutta oma pollani ainakin tekee taustalla usein ylitöitä melkein huomaamattani. Tuloksena sitten stressihartiat korvissa ja ohimoilla verenpainepäänsärky. Ei tunnu hyvältä. Olisipa tuolla takaraivossa jonkinlainen on/off –nappula, josta voisi tuollaiset ei-elintärkeät toiminnot laittaa edes yöksi hyllylle, kun meinaa arkiharmitukset löytää tiensä uniinikin. Unissa onkin ollut touhua ja toimintaa enemmän kuin keskiverto Hollywood-tekeleen käsikirjoituksessa.

Mutta tällä nollapäivällä toivoisin olevan aivotoimintaan sellainen reset –toiminnon kaltainen vaikutus. Aloitetaan alusta, kirkkain mielin ja selkein ajatuksin. Taidan päättää katsoa Frendejä DVD:ltä ja juoda vähän lisää kahvia ja niitä amaretti –keksejäkin oli vielä jonkin purnukan pohjalla jäljellä.

Lilykin päätti nukkua istuallaan tässä toimiston ikkunalaudalla. Siitä kun voi pitää silmällä sekä emäntää että pihapiiriä. Ja pyllyn alla hehkuu lämpöpatteri. Ollaan meillä niin päättäväistä porukkaa tänään.

Kuumuutta

Pikapostaus tähän väliin, ja samalla ennenkuulumattomia uutisia; Irlannissa on kuuma! Ihan oikeasti, en huijaa ollenkaan. Kuuma, kostea, hautova lämpö. Ja sitä kuulemma jatkuu vielä ensi viikon lopulle saakka, mikä tarkoittaa sitä, että saan tiistaina rantapäivän!

Töissä paistutaankin koko porukka, en ymmärrä miten meidän kokit jaksaa puurtaa siinä helteessä. Meidän toimistomme on siellä keittiön perukoilla eikä sitä todellakaan ole koolla pilattu, joten aikaa paperi/tietokonehommiin kulutetaan mahdollisimman vähän. Hiki virtaa jo pelkästään hiirtä liikutellessa. Naureskeltiinkin eilen että kuka tässä etelänlomia kaipaa, trooppinen on tunnelma kotonakin ja siitä vielä maksetaan palkkaa!

Kuumuus harmi kyllä jatkuu illallakin, ja se taas tekee nukkumisesta vaikeaa. Toissailtana avasin ikkunat, tuuletin, otin peiton pois ja nukuin pelkän lakanan alla. Muuten hyvä mutta ulkoa sisälle leijaileva siitepöly sai aikaan mielenkiintoisen reaktion, ja heräsinkin aamulla silmät melkein ummessa. Viime yönä siirryin suosiolla toiseen makuuhuoneeseen joka saa vähemmän ilta-aurinkoa, ja joka ei meillä ole juurikaan käytössä, joten sitä ei ole lämmitetty pariin kuukauteen. Liian lämmin se silti oli, mutta sain sentään sen verran unen päästä kiinni että olo tuntuu edes jokseenkin levänneeltä.

Stuart on hotellilla kiireinen, kerron myöhemmin lisää miksi, eikä tullut kotiin toissayönä. Viime yön nukkui yksikseen meidän makuuhuoneessa, sanoinkin että pysy sinä siellä vaan, mies on kuin lämpöpatteri vieressä. Läheisriippuvaisista kissoista olikin hankalampi päästä eroon. Ovat karvanaamat tottuneet nukkumaan samassa sängyssä emännän kanssa. Luulen että jossain vaiheessa yötä karvapalloja joutui potkimaan sivummalle, miten niistä irtoaakin niin paljon lämpöä. Talven kylminä iltoina on ihana kun on luonnon oma kuumavesipullo jalkopäässä lämmittämässä. Kesällä ei niinkään ihana.

Mutta ei valiteta kun tätä herkkua kerran tarjolla on. Kun aamuaurinko paistaa ikkunasta sisään oikein kauniisti ja kahvinkin saa juoda ulkona, siinä unohtuu se huonosti nukuttu yö ihan silmänräpäyksessä.

Unettomuutta

Suihke: Avon

Työkaverini Margaret (elämää suurempi nainen, niin kiloissa kuin asenteessaankin) antoi minulle Sleeptherapy Goodnight Pillow Mist –suihkeen. Näytin kuulemma väsyneeltä. Kiitos, Margaret. Yleensä aina täydenkuun aikaan huomaan kyllä nukkuvani normaalia huonommin ja se valitettavasti näkyy naamasta. Unettomuuden tila ilmenee lähinnä niistä jätesäkeistä silmien alla ja yleisestä huonotuulisuudesta. Huonotuulisuuden yritän jättää kotiin ja puran kärttyisyyttäni kuntopyörään tai mieheen. Mies ymmärtää ja antaa vuodatuksen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Silloin tällöin stressaantuneena näen outoja unia, jotka joko herättävät ja jättävät hikisen jälkensä tyynyyn, tai jäävät jylläämään alitajuntaan jolloin herään jo valmiiksi väsyneenä ja haaveilen sängystäni koko loppupäivän.

Mutta Margaret uskoo laventelin rentouttavaan voimaan. Eikä sitä kai kannata kokeilematta teilata. Eikös sitä kohta olekin täysikuu? iPhonessa on jo valmiiksi ladattu rentoutusmusiikkia meren ja metsän äänillä säestettynä (ja siitä olikin apua kesäisen työkiireen ja stressin aiheuttamaan unettomuuteen). Kuuhulluus saa siis kyytiä suihkeen ja sademetsän voimin.

Tulokset, niin hyvät kuin huonotkin raportoidaan tänne.