Hengähdystauko

Huh! Riittäisköhän tää puoli vuotta blogitaukoa? Ei muka aikaa, eikä mitään järkevää sanottavaakaan. Jotain hajatuksia näppäilin muistiin ja pyyhin pois saman tien, ei niistä saanut tolkkua. Olkoot siellä jossain taka-alalla, ehkä niistä joskus saan jotain aikaiseksi.

Kesä ja kiireet. Hyvät sellaiset. Hyvää seuraa ja mukavaa oloa. Isä ja äiti vietti täällä viikon päivät huhtikuussa, Mika, Terhi ja Iita kera Ilomantsin herttuan ja seurueen kesäkuun alussa. Yksi jäi nauttimaan Irlannin oloista vielä kuukaudeksi, vähän uhkaili että saattais tulla ensi vuonna uudestaan.

Taidanpas laittaa tähän pienen kuvakoosteen, tätä meillä on tehty:

Olen lenkkeillyt täällä:

Nautiskellut kesäsäistä (ilman hyttysiä)

Käynyt terassilla nauttimassa tätä:

Viettänyt laiskoja aamuja:

Katsonut auringonlaskua kotiportailta:

Rapsutellut näitä:

Lukenut näitä:

Maalaillut näillä:

Ja herkutellutkin vähän:

Nähdään taas!

Kirjallista

Jokunen postaus sitten kerroin lukevani Katherine Webbin kirjaa The Legacy (suomalaisen kirjakaupan haku näyttäisi ettei kirjaa ole ainakaan vielä suomennettu). Pari iltaa keinutuolissa takan ääressä ja koko kirja oli ahmittu kansineen kaikkineen. Kirjat kuljeksivat kotiimme kavereiden kautta. Tai internetistä. Tai kirjakaupasta. The Legacy oli työkaverini minulle ojentama; oletko lukenut tämän, jos et niin lue ihmeessä. Kaikki tietävät jo että Minna lukee vaikka muropaketin takakantta jos ei muuta painettua sanaa ei ole tarjolla. Luen siis melkein mitä vain, milloin vain.

Legacy sijoittuu englantilaiselle maaseudulle ja kertoo kahden sisaruksen, Erica ja Beth Calcottin tarinan. Naisten isoäiti on kuollut ja he löytävät itsensä Meredith-isoäidin vanhasta kartanosta menneisyyden kanssa naamakkain. Lapsina tytöt viettivät kesälomat Meredithin luona. Eräänä kesänä tapahtui jotain, joka muutti kaiken; tyttöjen Henry-serkku katosi jäljettömiin. Mitä Henrylle tapahtui? Erica päättää selvittää Henryn katoamisen salaisuuden, mielensä perukoilla hän tietää tietävänsä mitä tapahtui. Henryn katoaminen katkaisi lapsuuden ja loi pohjan Bethin masennukselle, he menettivät parhaan ystävänsä Dinnyn, jonka mustalaisperhe leiriintyi kartanon maiden rajoilla joka kesä Meredithin suureksi harmiksi.

Kylmän talven ympäröimässä kartanossa Erica alkaa kaivaa esille haamuja menneisyydestä. Meredithin äiti Caroline, katkera ja etäinen nainen joka muutti Amerikasta Englantiin aatelismiehen vaimoksi ja kasvatti Meredithin. Erica löytää valokuvan Carolinesta pieni poikavauva sylissään. Kuka poika on? Meredith oli ainoa lapsi. Mikä teki Meredithistä niin katkeran, ja miksi sekä Meredith että Caroline vihasivat maillaan leiriytyvää mustalaisperhettä niin kovin?

Kirjan teemoina äitiys, ja perintö (legacy), jonka lapsillemme annamme. Voiko vihan ja katkeruuden periä geeneissään? Maksavatko lapset isiensä synneistä? The Legacy on sopiva sekoitus mysteeriä ja romassia, kevyttä ja painavaa. Juonipaljastuksia en tee, kurkistakoon itse kukin kirjan kansien väliin.

Lukuiloa!

Päiväkahviseuraa

Kahvi ja Kirja = Onnea

Parhaista parhainta päiväkahviseuraa mulle on hyvä kirja ja rauhaa ja hiljaisuutta tai rentoa taustamusiikkia. Vapaapäivän kunniaksi joinkin ihan päiväkahvit ja jatkoin pari päivää aiemmin aloittaamaani kirjaa; The Return joka on kirjoittajansa Victoria Hislopin toinen. Victoriasta sen verran nippelitietoa että hänen brittiläisen konservatiivipuoluetta kannattava miehensä Ian on BBC:n Uutisvuodon eli Have I Got News For You –ohjelman toisen joukkueen vakiokapteeni. En tiedä liekö tuosta tiedosta kenellekään mitään hyötyä, mutta tulipahan vaan mieleen.

Laitoin iTunesin ”Easy” -soittolistan soimaan, turautin kahvinrakastajan parhaasta kaverista itselleni päiväkahvit ja istahdin lukemaan. Loistavaa pakoa muuttostressistä. Välillä on hyvä laittaa laput silmille ja unohtaa hetkeksi se, että koko maallinen omaisuus olisi pakattava laatikkoihin ja muutettava uuteen osoitteeseen. On ihanaa saada uusi koti (vaikkei se vieläkään ole se oma hirsimökki), mutta ei ne syyttä sano muttoa yhdeksi stressaavimmista elämän tilanteista.

Vaikka täytyy kyllä myöntää ettei tämä muutto ole vielä stressitasoa nostanut sen korkeammalle kuin hiukan normaalia vaativampi työpäiväkään. Uusi koti kun on vain 3km entisestä, sinne on ollut helppo viedä pari boksia kerrallaan, purkaa ne saman tien ja toistaa sama heti kun siltä tuntuu. Vuokranantajat Kathleen (työkaveri ja melkein varaäiti) ja Danny (Kathleenin mies) on jo antaneet vara-avaimen ja luvan käydä mittailemassa ovia, ikkunoita ja seiniä ihan milloin siltä tuntuu. Ja mittanauha onkin heilunut, kynä savuaa ja muistivihko täyttyy ideoista.

Marjo oli saanut joululahjaksi muffinsikirjan josta kateellisena ja kuolaa suupielistä pyyhkien kopioin kaikkein herkullisimmat reseptit. Eli 95% kirjan sisällöstä. Ne paistettua makkaraperunaoksennusta muistuttavat pizzamuffinsit jäi kopioimatta vaikka tuskin nekään pahalta maistuu. Päätin kuitenkin aloittaa perinteisellä linjalla ja tekaista mustikkamuffinsseja. 

Jos onnistuu, laitan kuvia. Jos ei, syön pimeässä.