Sydäntenkerääjä

Tämä Christina Perrin laulu on soinut radiossa viime aikoina paljon. Yllätyin, kun sain selville, että biisi on julkaistu jo vuosi sitten. Mikä lie viivyttänyt sen rantautumista Atlantin tälle rannalle, mutta hyvä kun saapui, tykkään kovasti. Löysin musiikkivideonkin netistä, ihana koreografia ja kauniit tanssijat, videon tunnelmassa on jotain Tim Burtonia...

Mukavaa sunnuntaita!

Minä Tykkään

Musiikista. Tykkään paljon ja tykkään kaikenlaisesta. Aiemmin taisinkin jo mainita kuinka ystäväpiirini ansiosta kuuntelen musiikkia laidasta laitaan ja iPhonen ”shuffle” –toiminto on paras juuri silloin kun on päässyt unohtumaan, mitä kaikkea sieltä arkistoista löytyykään. Ajattelin jakaa tänne muutaman tämänhetkisen suosikkini.

Mumford & Sons

Tämän kokoonpanon kuulin ensi kertaa radiossa, kappale oli Little Lion Man, ja jokin biisissä sai minut hakemaan lisää. Ostin levyn, kuuntelin sen läpi pari kertaa ja unohdin autooni viikoiksi. Sattumalta ”törmäsin” bändiin uudelleen katsoessani televisiosta Reading & Leeds –festariohjelmaa ja rakastuin musiikkiin täysin. Kyseessä on nelihenkinen, Lontoosta kotoisin oleva, kollektiivisesti varsin karvainen kokoonpano joka soittaa folk-henkistä musiikkia modernilla meiningillä. Tykkään ”oikeista” intsrumenteista, banjon bluegrass –vaikutuksesta, hanurista ja oikeasta kontrabassosta. Koko nelikko osaa laulaa ja harmonioista tulee mieleen Mississippi-joen varren bluegrass-muusikot. Toinen levy kuulemma tekeillä, ja hyvä niin sillä edellinen on puhki soitettu. Livenä tämä bändi on parhaimmillaan, on yllättävää kuinka paljon ääntä neljästä miehestä ja pääosin akustisista instrumenteista lähteekään. Mukavia poikia, ja lahjakkaita.

Biffy Clyro

Tästä bändistä en olisi koskaan kuullutkaan ellei ystäväni Teresa olisi minua heihin tutustuttanut. Kolmihenkinen skottiyhtye, jolla riittää energiaa livenä esiintyessään. Genrestä en osaa sanoa, Wikipedia sanoo alternative rockiksi, ja indieksi, minä sanon että hyvältä kuulostaa. Tykkään materiaalin laaja-alaisuudesta, allaoleva Captain –biisi on raskaampaa tuotantoa, Youtubesta lötyy esimerkiksi God & Satan tai Bubbles, jotka ovat melkein popahtavia. Livenä bändi soittaa yleensä paidatta ja lujaa, Mumfordin poikiin verrattuna ovat muuten melkein yhtä karvaisia mutta aika paljon enemmän tatuoituja. Hauska Suomi-linkki: bändin nimen alkuperää ovat monet yrittäneet selvitellä mutta vekkulipojat antavat aina jokaiselle kysyjälle eri vastauksen, yksi niistä se, että Biffy Clyro on 1800-luvulla eläneen suomalaisen jalkapalloilijan nimi.

Laura Marling

Tämän laulaja-lauluntekijän biiseihin pääsin käsiksi Mumford & Sons:n kautta kun jotakin artikkelia lukiessani sain tietää että bändi oli tehnyt tiivistä yhteistyötä Lauran kanssa ennen oman levynsä tuottamista. Lahjakas nuori nainen, jota monet vertaavat paitsi ulkonäöltään, myös lahjakkuudeltaan ja tyyliltään Joni Mitchelliin. Vähäeleistä mutta vaikuttavaa musiikkia, joka kuulostaa parhaalta kun lavalla on vain nainen ja kitara. Kaksi albumia pehmeältä kuulostavaa folk-musiikkia, mutta lyriikoista paljastuu terävämpi särmä. Kolmatta levyä odotellaan.

Ellie Goulding

Ellien suurin radiohitti täällä oli Starry Eyed, joka edusti ihanan kevyttä elektropoppia. Sitä seurasi balladinomainen pieni laulelma Your Song, jota monesti hyräilen siivotessani. Varsinkin tuo Your Song jäi takaraivoon kummittelemaan, ei vähiten sen saaman radiosoiton ansiosta. Levyn ostin ystävän suosittelemana ja ihastuin kevyen kesäisiin kappaleisiin ja laulajan kirkkaaseen ääneen. Lisää nuorta lahjakkuutta brittinaapurista.

Paolo Nutini

Skottilais-italialainen Paolo oli toissakesän hitti, ja tämä biisi Candy on niin ihanan kesäinen. Virallista musiikkivideota en saanut tänne blogiini kaapattua, mutta kipinkapin YouTubeen ja sieltä se löytyy! Candy ja Coming Up Easy ovat täydellistä taustamusiikkia kesän grillijuhliin. Pencil Full Of Lead taas kuulostaa 1920-luvun charlestonilta, ainakin minun korvaani. Monipuolista ja kaunista musiikkia, eikä minua tietenkään haittaa se, että Paoloa on ihan kiva katsellakin ;)

Seasick Steve

Merisairas Steve on uusimpia ”löytöjäni”. Elämää nähnyt blues-muusikko ison rapakon takaa Amerikasta, jonka elämäntarina kiinnostaa sen verran että toivoisin siitä jonkun kirjoittavan kirjan. Steve on ollut koditon ja kulkuri ja muusikko, kaikkia kerrallaan ja yhtäaikaa. Musiikki on elämänmakuista ja palaan tässä blues- ja bluegrass-henkeen. Steven kitarassa asuu kuulemma kummitus. Blues-kummitus. Tämä ei ole pelkästään musiikkia, tämä on elämää.

Adele

Adelen kaunis ja vahva ääni on melkein liian hyvää ollakseen totta. Yhdistetään siihen vielä, että hänellä on ikää vasta 23 vuotta ja takana jo kaksi albumia, ”19” ja ”21”, jotka on nimetty sen mukaan, minkä ikäinen tämä brittilaulaja/lauluntekijä oli levyjä tehdessään. Adelen ensimmäinen hitti Chasing Pavements meni minulta jotenkin ohi, My Same oli se biisi joka sai minut ostamaan levyn ja Bob Dylan-cover Make You Feel My Love sai ihastumaan levyyn niin että asuu pysyvästi autossani missä se soi enemmän tai vähemmän jatkuvasti. Toiselta levyltä Set Fire To The Rain, Don't You Remember ja One And Only ovat suosikkibiisejä.

Hui, tulipas siitä pitkä! Mutta tällaista täällä kuunnellaan. Mikä soi ruudun sillä puolella, utelen?

Muffinseja ja Musiikkia

Sunnuntai. Ja ensimmäinen vapaapäivä kokonaisesta neljästä. Olen oikeastaan laiskotellut koko päivän ja ihan hyvällä omalla tunnolla; keli on niin perusirlantilainen ettei tuonne ulkoilmaan oikein viitsi nenäänsä työntää. Tom sentään piipahti pihalla sen verran että sai turkkinsa märäksi ja emännältä säälipaijauksen ja pari herkkupalaa.

Riitta Amsterdamista bloggasi paistaneensa pullaa ja samantien iski minuun kamala leivonnaisen puutostila. Ravitsemustieteilijöiltä jotenkin tuntuu menneen ohi tämä vakava puutostila nimeltä pullavaje ja siitä kärsivät ihmiset, ei auta kuin suorittaa itselääkintää, eikös vaan? Vanha tuttu ”Muffin Magic” –kirja esille ja sieltä sitten kaivetaan resepti, johon tarvittavat ainesosat löytyvät kaapista valmiiksi. Uunia esilämmitellessä sain kuin sainkin kaikki ainekset kasaan eikä naapurillekaan tarvinnut soittaa kuin kerran että löytyisikö fariinisokeria lainaksi.

Ruuanlaittokumppanina minulla on aina musiikkia. Onneksi iPhonen 32 gigaa riittävät mainiosti säilömään musiikkia jokaiseen mielentilaan. Lempitila on kuitenkin se, kun laitetaan koko musiikkikirjasto peliin ja musikaalinen bingoarvonta käyntiin. Sieltä tupsahteli sellaisia artisteja jotka olivat päässeet tyystin unohtumaan. Musiikkimaultaan ystäväpiirini on kiitollisen laaja, ja vaihdamme mielipiteitä, arvosteluja ja suosituksia lähes päivittäin. Sillä tavoin onkin digitaaliseen levyhyllyyni kasaantunut musiikkia laidasta laitaan. Ja sekös jos mikä laittaa hymyn huulille.

Louis Armstrong – Ain’t misbehavin’

Biffy Clyro – Born On A Horse

Juice Leskinen – Musta Aurinko Nousee

Laura Marling – Shine

Sami Saari - Ainutkertainen

Daughter Darling – Sweet Shadows

Vivaldi – Four Seasons: Spring II Largo

Counting Crows – Einstein On A Beach

Stemma – Hauho

Sellainen oli muffinsinleipojan soittolista tänä sunnuntaina.

Ohje on ihanan helppo, siksi tuosta Muffin Magic –kirjasta niin tykkäänkin. Maapähkinävoi-suklaahippumuffinsit. Kuulostaa herkulliselta ja ohje on kirjasta on valmiiksi koirankorvalla merkitty, on näköjään joskus aiemminkin tehnyt näitä muffinseja mieli.  Jauhot, leivinjauhe ja suklaahippuset yhteen kulhoon, toiseen maapähkinävoi ja fariinisokeri ja niihin sekoitellaan rivakalla ranneliikkeellä pari kananmunaa ja tilkka maitoa. Kummatkin seokset yhteen ja taikinaksi, sitten vuokiin ja uuniin 18 minuutiksi.

Alkuasetelmat

Kyllä näistä vielä muffinsit esiin taiotaan

Valmista taikinaa

Paistoa vaille valmista

Muffinsien paistuessa olikin sopivasti aikaa tiskata tiskit ja pyyhkiä pöytä ja sitten ei muuta kuin vesi kielellä odottamaan että mitä sieltä uunista löytyykään. Keittiöajastimen mukaan tiskaukseen meni tasan kuusi minuuttia. Tuoksu kertoo muffinsien olevan valmiit jo ennen ajastimen piippausta. Odotan kuitenkin kärsivällisesti ne kaksi viimeistä, matelevaa minuuttia. Voi mikä aromi! Vielä kun malttaa hetken ja antaa muffinsien jäähtyä, sitten herkutellaan. Laitan Juran valmiustilaan, kuppi alle ja maito valmiina.

Puhdasta tuli

Jäähtyy, jäähtyy

Jurakin on ihan ready

Ja kannatti odottaa. Ihana lopputulos, ei liian makea ja ihanan täyteläinen suklaahippujen pehmeys ja maapähkinän rapeus. Sopii kahvin kanssa kuin nenä päähän, eikä tarvitse miettiä kuka nuo loput söisi. Onneksi tein tuplasatsin ja vein lämpimäiset myös naapuriin kiitokseksi sokerin lainasta. Lasten naamasta päätelleen maistuvat myös nuoremmalle sukupolvelle.

Nam Nam

Että sellainen sateinen sunnuntai.

Lähtevä Tunnelma

Tää on kyllä nyt sit niin tätä. Pakkaamista, paperiin käärimistä, laatikkoon laittoa. Välillä joutuu pysähtymään ja miettimään että tarvitaanko tätä, entäs tuota ja miten tämän kanssa on, pidetäänkö vielä kiinni vai annetaanko mennä. Ei ole helppoa, ei.

Kissat on ihmeissään, ne tietää että nyt on jotain tapahtumassa. Jotain Suurta. Voi kisut kun tietäisittekin! Lily tietää jo että pakkaaminen tarkoittaa sitä että joko yksi tai useampi Ihminen katoaa kuvioista ja tilalle tulee Vieras Ihminen. Lily päätti pitää huolen, että tällä kertaa hän lähtee varmasti mukaan, eikä ole hievahtanut laukkukasan päältä edes syömään. Tom vaihtaa sänkyä olohuoneen ja makuuhuoneen välillä noin puolen tunnin intervallein ja ohi kulkiessaan tarkistaa, mikä on tilanne. Tom on rento jätkä vaikka nukkuukin pehmolelun kanssa.

Huomenna tehdään lähtöä ihan aikuisten oikeesti eli se on se Muuttopäivä. Paku on valmiina, kissan kopat on valmiustilassa ja tässä aletaan kumpikin olla kypsää kauraa. Kunhan huomisesta selvitään, loppu on alamäkeä. Mutta siihen asti suosittelen rentoutumaan Mumford & Sons –yhtyeen tahtiin. En tiedä onko kyseisen nelikon musiikki rantautunut karuun pohjolaan, jos ei niin Youtubesta löytyy loistavia pätkiä. Live-esiintymisessä bändi on omaa luokkaansa.