Haasteita

Ihana Simpukka, joka tallailee Vierailla Poluilla heitti minua haasteella. Siitä kiitos kaunis ja kumarrus. Haasteen ideana on nimetä blogissaan viisi blogia, joilla on alle 200 rekisteröitynyttä lukijaa. Tällä tavoin voi tuoda oman lukijakuntansa tietoon blogeja, joita itse lukee ja haluaisi/toivoisi muidenkin lukevan. Täältä siis pesee:

Uusin vakiotuttavuus blogistaniassa on minulle Mariannan blogi Vuonon Kimallus. Ihania maisemia, kauniita kuvia ja kiinnostavia postauksia Norjasta. Käykää ihmeessä katsomassa ja ihastumassa!

Elegia tarjoilee tontillaan Kello Viiden Teetä – Syanidilla. Kuulumisia ja kuvia naapurisaaren pääkaupungista, joskus muualtakin. Hivelee esteettistä silmääni.

Tämän saman saaren toisen reunan asukas Heljän blogi kantaa nimeä Rouva Hoo – Kotiäiti. Toinen suometar vihreällä saarella askartelee kauniita ja kirjoittaa asiaa.

Amsterdamin alavilla mailla majailee Riitta ja Riitan Blogi. Kuvissa ja postauksissa vilahtelevat kauniit kanavat, orkesteri ja kotoinen tunnelma.

Marian tontilla on tarjolla Kello Viiden Kahvi. Nuori nainen kirjoittaa rautaista asiaa ravinnosta ja ravitsemuksesta, ja muustakin. Suosittelen muillekin kuin kaltaisilleni kahvikissoille!

Ja nyt sitten haastetut, ei muuta kuin haaste kiertämään!

Kiitos Kaunis ja Kumarrus

Voi Riitta, minkä teit! Suurkiitos tunnustuksesta, lämmittää mieltä ja toi hymyn huulille. Tähän tunnustukseen kuuluu myös se, että saajan olisi kerrottava kahdeksan asiaa itsestään, jotka ovat ennestään tuntemattomia/tietämättömiä. Kovasti pohdiskelin mietintämyssy päässä ja viinilasi kädessä.

1.     Olen noin 14-vuotiaasta saakka tiennyt, etten asuisi Suomessa. En tiedä oliko kyseessä itseään toteuttava ennustus, mutta täällä sitä ollaan!

2.       Lottoan joka viikko. Raha ei tee onnelliseksi, mutta olisi sitä silti kiva olla enemmänkin...

3.       Olen varsin kiintynyt autooni, jolle annoin nimeksi Molly. Molly oli ensimmäinen suuri ostokseni, sitä maksetaan pankille takaisin vieläkin.

4.       Rakastan kauhuelokuvia. Mitä karmivampi, sen parempi.

5.       Asun mieluummin maalla kuin kaupungissa. Istun ”ruuhkassa” lampaan takamusta tuijottaen paljon mieluummin kuin toisen auton jarruvalot silmissä vilkkuen.

6.       Olen harvoin ilman villasukkia, kesälläkin. Ikikylmät käpäläni kaipaavat lämpöä ympäri vuoden.

7.       En tapa hämähäkkejä, vaan siirrän ne pihalle tai portaiden alla olevaan kaappiin. Ellei Lily-kissani ehdi paikalle ensin, silloin ei hämähäkillä ole mitään toivoa selviytymisestä.

8.       Luen kaikenlaista kirjallisuutta. Ihan kaikenlaista. Jos käsillä ei ole kirjaa, luen muropakettia.

No siinäpä ne, kahdeksan asiaa. Nyt haluankin laittaa tämän tunnustuksen eteenpäin näille blogeille, joita tykkään käydä lukemassa.

Omamaamansikka

ButtermilkBiscuits

Vierailla Poluilla

Elämää VihreälläSaarella

Kuka-Mitä-Missä-Milloin

Riitta heitti blogiinsa haasteen jonka nyt heitän eteenpäin Nealle ja Simpukalle.

Kuka

Näppiksen ääressä touhottaa Minna, kolmekymppinen Pohjois-Karjalainen joka lähti Irlantiin työharjoitteluun viideksi kuukaudeksi vuonna 2002, rakastui ja jäi tänne Atlantin rannalle töihin. Asustaa Stuart-miehensä ja kahden laiskan kissan, Lilyn ja Tomin kanssa kivenheiton päässä merenrannasta. Sen suunnan lähinaapurit asustaa Amerikassa.

Mitä

Kirjoitan mitä sattuu, omaa elämää ja ympärillä olevia ilmiöitä. Joskus ihmetten irlantilaista menoa, päivittelen sateen määrää ja outoja tapoja. Kirjoitan siitä, mikä juuri sillä hetkellä kiinnostaa tai liikuttaa. Kuvia kukista ja maisemista ja kissoista myös.

Missä

Joskus olohuoneessa sohvalla, joskus ruokapöydän ääressä. Kunhan viimeisin IKEA-hankinta saadaan kasaan, siirryn työhuoneeseen.

Milloin

Aikataulua ei ole, jos on kiire niin ei ehdi. Yritän noin kerran viikossa jotain laittaa, vapaapäivien tavoite on kirjoitella muutama juttu varastoon joita voi sitten viikon varrella julkaista tiiviimpään tahtiin mutta niinhän ne sanovat, ”The road to hell is paved with good intentions” eli ”Tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikeilla” noin vapaasti suomentaen. Kirjoitan kun jotain sanottavaa on.