Hengähdystauko

Huh! Riittäisköhän tää puoli vuotta blogitaukoa? Ei muka aikaa, eikä mitään järkevää sanottavaakaan. Jotain hajatuksia näppäilin muistiin ja pyyhin pois saman tien, ei niistä saanut tolkkua. Olkoot siellä jossain taka-alalla, ehkä niistä joskus saan jotain aikaiseksi.

Kesä ja kiireet. Hyvät sellaiset. Hyvää seuraa ja mukavaa oloa. Isä ja äiti vietti täällä viikon päivät huhtikuussa, Mika, Terhi ja Iita kera Ilomantsin herttuan ja seurueen kesäkuun alussa. Yksi jäi nauttimaan Irlannin oloista vielä kuukaudeksi, vähän uhkaili että saattais tulla ensi vuonna uudestaan.

Taidanpas laittaa tähän pienen kuvakoosteen, tätä meillä on tehty:

Olen lenkkeillyt täällä:

Nautiskellut kesäsäistä (ilman hyttysiä)

Käynyt terassilla nauttimassa tätä:

Viettänyt laiskoja aamuja:

Katsonut auringonlaskua kotiportailta:

Rapsutellut näitä:

Lukenut näitä:

Maalaillut näillä:

Ja herkutellutkin vähän:

Nähdään taas!

Viimeistä Viedään

Lomapäivää, siis. Viikko on hurahtanut ohi melkein huomaamatta. Tiedän tosin lomalla olleeni, koska olo on rento ja virkistynyt. Olen tehnyt mahdollisimman vähän lomaviikollani, ja se oli tarkoituskin. Halusin omaa aikaa tehdä juuri niin paljon tai vähän kuin huvitti. Loma alkoi aurinkoisessa säässä, ja näyttää loppuvan samoissa merkeissä.

Kävin kävelemässä meren rannalla, kuuntelin aaltoja ja tunsin itseni pieneksi. Kävin hemmoteltavana ja hierottavana ja olin niin rento, että minut olisi voinut kaataa kannusta mukiin, olo oli aivan nestemäinen. Illastin hyvässä seurassa nauttien hyvästä intialaisesta ruuasta Stuartin hotellilla. Syötiin niin että meinasi happi loppua, mutta kun se oli niin hyvää!

Huomenna töihin, mutta sitä ei ajatella vielä, koska minulla on vielä koko tämä päivä aikaa lomailla. Aamulenkki rannalla on tehty, ja join sikamaisesta mukista vahvaa kahvia. Stuart toi aamiaista; pekonivoileipä ja pari aamiaismakkaraa per naama. Hyvin maistui.

Kissat loikoilevat ikkunalaudalla nauttien auringonpaisteesta. Sisällä on lämpimämpi kuin ulkona, ja taidankin linnoittautua ruokailuhuoneeseen lukemaan viikonlopun jättilehden ja tuoreimman Pogostan. Ei ole kiire minnekään, kenelläkään.

Suloista sunnuntaita!

Muffinseja ja Musiikkia

Sunnuntai. Ja ensimmäinen vapaapäivä kokonaisesta neljästä. Olen oikeastaan laiskotellut koko päivän ja ihan hyvällä omalla tunnolla; keli on niin perusirlantilainen ettei tuonne ulkoilmaan oikein viitsi nenäänsä työntää. Tom sentään piipahti pihalla sen verran että sai turkkinsa märäksi ja emännältä säälipaijauksen ja pari herkkupalaa.

Riitta Amsterdamista bloggasi paistaneensa pullaa ja samantien iski minuun kamala leivonnaisen puutostila. Ravitsemustieteilijöiltä jotenkin tuntuu menneen ohi tämä vakava puutostila nimeltä pullavaje ja siitä kärsivät ihmiset, ei auta kuin suorittaa itselääkintää, eikös vaan? Vanha tuttu ”Muffin Magic” –kirja esille ja sieltä sitten kaivetaan resepti, johon tarvittavat ainesosat löytyvät kaapista valmiiksi. Uunia esilämmitellessä sain kuin sainkin kaikki ainekset kasaan eikä naapurillekaan tarvinnut soittaa kuin kerran että löytyisikö fariinisokeria lainaksi.

Ruuanlaittokumppanina minulla on aina musiikkia. Onneksi iPhonen 32 gigaa riittävät mainiosti säilömään musiikkia jokaiseen mielentilaan. Lempitila on kuitenkin se, kun laitetaan koko musiikkikirjasto peliin ja musikaalinen bingoarvonta käyntiin. Sieltä tupsahteli sellaisia artisteja jotka olivat päässeet tyystin unohtumaan. Musiikkimaultaan ystäväpiirini on kiitollisen laaja, ja vaihdamme mielipiteitä, arvosteluja ja suosituksia lähes päivittäin. Sillä tavoin onkin digitaaliseen levyhyllyyni kasaantunut musiikkia laidasta laitaan. Ja sekös jos mikä laittaa hymyn huulille.

Louis Armstrong – Ain’t misbehavin’

Biffy Clyro – Born On A Horse

Juice Leskinen – Musta Aurinko Nousee

Laura Marling – Shine

Sami Saari - Ainutkertainen

Daughter Darling – Sweet Shadows

Vivaldi – Four Seasons: Spring II Largo

Counting Crows – Einstein On A Beach

Stemma – Hauho

Sellainen oli muffinsinleipojan soittolista tänä sunnuntaina.

Ohje on ihanan helppo, siksi tuosta Muffin Magic –kirjasta niin tykkäänkin. Maapähkinävoi-suklaahippumuffinsit. Kuulostaa herkulliselta ja ohje on kirjasta on valmiiksi koirankorvalla merkitty, on näköjään joskus aiemminkin tehnyt näitä muffinseja mieli.  Jauhot, leivinjauhe ja suklaahippuset yhteen kulhoon, toiseen maapähkinävoi ja fariinisokeri ja niihin sekoitellaan rivakalla ranneliikkeellä pari kananmunaa ja tilkka maitoa. Kummatkin seokset yhteen ja taikinaksi, sitten vuokiin ja uuniin 18 minuutiksi.

Alkuasetelmat

Kyllä näistä vielä muffinsit esiin taiotaan

Valmista taikinaa

Paistoa vaille valmista

Muffinsien paistuessa olikin sopivasti aikaa tiskata tiskit ja pyyhkiä pöytä ja sitten ei muuta kuin vesi kielellä odottamaan että mitä sieltä uunista löytyykään. Keittiöajastimen mukaan tiskaukseen meni tasan kuusi minuuttia. Tuoksu kertoo muffinsien olevan valmiit jo ennen ajastimen piippausta. Odotan kuitenkin kärsivällisesti ne kaksi viimeistä, matelevaa minuuttia. Voi mikä aromi! Vielä kun malttaa hetken ja antaa muffinsien jäähtyä, sitten herkutellaan. Laitan Juran valmiustilaan, kuppi alle ja maito valmiina.

Puhdasta tuli

Jäähtyy, jäähtyy

Jurakin on ihan ready

Ja kannatti odottaa. Ihana lopputulos, ei liian makea ja ihanan täyteläinen suklaahippujen pehmeys ja maapähkinän rapeus. Sopii kahvin kanssa kuin nenä päähän, eikä tarvitse miettiä kuka nuo loput söisi. Onneksi tein tuplasatsin ja vein lämpimäiset myös naapuriin kiitokseksi sokerin lainasta. Lasten naamasta päätelleen maistuvat myös nuoremmalle sukupolvelle.

Nam Nam

Että sellainen sateinen sunnuntai.

Laiskotellen

Minulla on menossa varsin laiska päivä. Suunnitelmien mukaan, kolmas, eli ylimääräinen vapaapäivä on käytettävä laiskotteluun. Normaalisti tähän aikaan torstaisin olisin töissä selittämässä englantia puhumattomalle saksalaisturistille mikä on palsternakka. Mutta ei tänään. Nukuin tyytyväisenä kymmeneen(!!) saakka ja heräsin kissan hännän huiskeeseen naamallani. Kissa vaani seinää pitkin etenevää hämähäkkiä.

Stuart oli lähtenyt töihin vähin äänin ja aikaa sitten ja jättänyt mulle kahvikupin valmiiksi Juran alle. Turautin kupillisen ja hiippailin työhuoneeseen. Lukaisin sähköpostit, naamakirjan ja Twitterin, selasin pääuutiset Irlannista ja Suomesta. Kurkkasin blogien kävijämäärät ja kävin toisen kupin kahvia.

Pikainen suihku ja vaihdoin päälle mukavimmat ja samalla rumimmat lökäpöksyni ja tilavan hupparin. Ulkona sataa mukavasti, mikä tarkoittaa sitä ettei pihalle tarvitse lähteä haravoimaan ruohnleikkuujätteiden rippeitä. Eikä kotoa tarvitse muutenkaan poistua jos siltä ei tunnu. Ihana laiskuus. Sohvapöydällä makaa useampikin lehti lukua odottamassa, Jo Nesbon kirja, ja kasa katsottajaa DVD:n muodossa. Mutta ei tarvitse jos ei halua. Ihana vapaus.

Tiistaina hoideltiin juoksevia asioita, Stuartkin oli kotona ja vietti laiskaa päivää. Minä kävin kaupassa ja pankissa, Stuart imuroi. Kävin entisen naapurin, Irenen apuna siirtämässä koirankoppia. Irene oli meidän entiselle vuokraisännälle sanonut että hän tulee hakemaan kopin lähipäivinä. Vuokraisäntä oli kipannut kopin katolleen muurin yli meidän puolelle taloa ja jättänyt siihen. Outo mies. Koppi mahtui kun mahtuikin pikku-Mazdaan, se on yllättävän tilava kun takapenkit laittaa matalaksi. Sain kierroksen Irenen uudessa talossa; tilavampi ja valoisampi kuin edellinen, Irene on syystäkin tyytyväinen. Loppupäivä laiteltiin ruokaa ja oleskeltiin. Katsottiin Rio Bravo ja syötiin sitä todella hyvää pizzaa.

Eilen oli kylättelypäivä. Käväisin aamulla pikaisesti kahvilla naapurissa ja samalla asensin heille tietokoneeseen virusohjelman. Tai siis asensin ja asensin, laitoin CD:n koneeseen ja klikkalin ”OK” pari kertaa, mutta avuksi olin kuitenkin. Sitten suuntasin Marjon luo, ikävä ihminen oli tehnyt mokkapaloja. Ihan liian hyvää. Aleksi-poika kasvaa silmissä samoin kun Marjon maha-asukki. Marjon luota tultua toinen naapuri Arlene koputti ovelle viinipullo kädessä, istuttiin iltaa ja naurettiin kovasti.

Ja tänään sitten laiskotellaan. Ihan oikeesti.

Aamun Synti

Vapaapäivän kunniaksi annoin itselleni luvan nukkua pitkään. Tom-kissa kävi sängyn vierellä maukaisemassa tapansa mukaan vähän kuuden jälkeen aamulla. Tom hiljenee kätevästi sängyn jalkopäähän nostamalla, siihen nukahtaa nopeasti ja Lily-kissa seuraa perästä ja oikaisee emännän vatsalle käpälät Stuartin selkää vasten. Uni jatkuu kaikilla vielä hetken.

Stuart herää töihin joskus puoli kahdeksan ja kahdeksan välillä, minä ja katit käännämme kylkeä. Unen läpi kuuluu Juran töräys, kahvia miehen koneeseen. Suihkun lorina ja tämän aamun suihkulaulu kuulostaa siltä Coldplayn kappaleelta, jossa lauletaan Jerusalemin kelloista. Vaatekaapin oven narahdus, vaatteiden suhina. Jura törähtää vielä kerran, tällä kertaa matkamukiin. Pikapusu poskelle ja sitten takaovi lompsahtaa kiinni. Käännän kylkeä vielä kerran, ihan vähäksi aikaa vaan.

Sitten kello onkin jo päälle kymmenen ja nyt pitää jo ehdottomasti nousta. Miten se sänky onkin muuttunut niin pehmeäksi ja mukavaksi ettei siitä tahtoisi millään nousta. Kissat jolkottelee edeltä keittiöön. Stuart on täyttänyt ruokakupin ja vesiastian ja minun lempikuppini on Juran alla valmiina ottamaan vastaan päivän ensimmäisen kahviannoksen. Yöunet taisivat olla hiukan liian pitkät, ranka on mutkalla eikä oikia edes venyttelemällä.

Aamupaheet

Laiska, myöhäinen aamu tuntuu syntisen mukavalta. Teemaan sopivasti lykkäsin kaksi(!) voisarvea uuniin tuoksumaan. Voisarvia tosiaan, oikeasta voista tehtyjä. Onneksi ei aamusumuiset silmät näe lukea kaloriarvoja pussin kyljestä. Eikös ne ole ilmaa täynnä nämä sarvet?

Tom piti viedä tänään ensimmäistä kertaa ulos tähän muuttamisen jälkeen. Valitsin hetken, jolloin kaikkien naapureidan koirat olivat muualla. Lily laitettiin lukkojen taakse keittöön ja olohuoneeseen. Avasin ulko-oven ja kutsuin Tomin paikalle nuuhkimaan. Raitahäntä heilui rivakasti puolelta toiselle ja nenä työntyi oven raosta niin pitkälle kuin ylettyi ilman että takakäpälät irtosivat kynnysmatolta. Varovasti astuin alimmalle ulkoportaalle ja odotin että Tom seuraa askeliani vaikkapa vain talon ympäri näin ensimmäisellä ulkoilukerralla. Räpäytin silmiäni kerran ja Tom oli kadonnut. Kuin tuhka tuuleen ja pieru Saharaan. Ovi kiinni ja pikajuoksua talon ympäri. Minne se katti hävisi, ettei vaan olisi mennyt tielle? Ei näy missään. Kutsuin kerran ja toisenkin. Kolmannella kerralla kuului hyvin hiljainen ”mau”. Mistä? Näytin varmaan mangustilta, pää pyöri oikeaan ja vasempaan, mistä kuului ”mau”?

Sisältä. Tom luikahti ovenraosta samantien takaisin sisälle ja nyt ihmetteli eteisessä mitä se emäntä siellä pihalla juoksee ja panikoi. Että sellainen ulkoiluretki se. Yritetään uudestaan kesemmällä.

Tom lepää rankan ulkoilun jälkeen

Kahvia

Kodin moottori

Taisinkin aiemmin mainita kahvinrakastajan parhaan kaverin. Tässä hän on. Jura ena⁵ oli Stuartin heräteostos. Sai kuulemma halvemmalla kun osti reilusti suuremman version hotellille aamiasbuffettia varten. Stuart oli jo aiemmin maininnut asiasta useammin kuin kerran ja minun täytyy myöntää että olin silloin sitä mieltä että tavallinen kahvinkeitin riittää meille paremmin kuin hyvin. 

Onneksi Stuart on kahvifanaatikko ja itsepäinen. Jura tuli kotiin kaikessa hiljaisuudessa kun olin itse jo nukkumassa ja löysi paikkansa mikron vierestä. Yksi vastustukseni syistä oli pienen keittiömme tilanpuute, mutta Jura ei vie tilaa juuri normikeitintä enemmän.

Stuart hiipi aamulla makuuhuoneeseen kahvikuppi kummassakin kädessä kun kuuli minun heräilevän. Asettelin tyynyt selkäni taakse ja istuin unenpöpperössä ja mietin mikä miestä riivaa kun heti aamusta hymyilee noin leveästi. Pian se selvisi. Oi sitä ihanaa, kermaisen pehmeää, aromikasta, tuoretta kahvia! Ja vielä Muumimukista.

Siitä lähtien olen ollut kahvikäännynnäinen. Teenjuojien luvatussa maassa ei aina ole helppoa. Kampaajalla ei kannata pyytää kahvia koska se on pikakahvia ja kampaaja tekee sen niin laihaksi että kun siihen lorauttaa maitoa, se muuttuu oudon harmahtavaksi. Tee on hyvää mutta kahvi on parasta.

Jura osaa tehdä myös maitokahvia ja cappuccinoa. Jura osaa myös turauttaa kaksi kuppia kerralla ja Juralle voi kertoa tahtooko mietoa, normaalia vai vahvaa kahvia. Ihmisen ja koneen suhteen ei tarvitse olla kylmä ja sieluton. Ei tarvita muuta kuin hyviä kahvipapuja (suosittelen Lavazzan Espresso Super Crema; ei liian öljyinen papu ja kahvista tulee ihanan kermainen) ja käteen sopiva muki. 

Kippis!

Päiväkahviseuraa

Kahvi ja Kirja = Onnea

Parhaista parhainta päiväkahviseuraa mulle on hyvä kirja ja rauhaa ja hiljaisuutta tai rentoa taustamusiikkia. Vapaapäivän kunniaksi joinkin ihan päiväkahvit ja jatkoin pari päivää aiemmin aloittaamaani kirjaa; The Return joka on kirjoittajansa Victoria Hislopin toinen. Victoriasta sen verran nippelitietoa että hänen brittiläisen konservatiivipuoluetta kannattava miehensä Ian on BBC:n Uutisvuodon eli Have I Got News For You –ohjelman toisen joukkueen vakiokapteeni. En tiedä liekö tuosta tiedosta kenellekään mitään hyötyä, mutta tulipahan vaan mieleen.

Laitoin iTunesin ”Easy” -soittolistan soimaan, turautin kahvinrakastajan parhaasta kaverista itselleni päiväkahvit ja istahdin lukemaan. Loistavaa pakoa muuttostressistä. Välillä on hyvä laittaa laput silmille ja unohtaa hetkeksi se, että koko maallinen omaisuus olisi pakattava laatikkoihin ja muutettava uuteen osoitteeseen. On ihanaa saada uusi koti (vaikkei se vieläkään ole se oma hirsimökki), mutta ei ne syyttä sano muttoa yhdeksi stressaavimmista elämän tilanteista.

Vaikka täytyy kyllä myöntää ettei tämä muutto ole vielä stressitasoa nostanut sen korkeammalle kuin hiukan normaalia vaativampi työpäiväkään. Uusi koti kun on vain 3km entisestä, sinne on ollut helppo viedä pari boksia kerrallaan, purkaa ne saman tien ja toistaa sama heti kun siltä tuntuu. Vuokranantajat Kathleen (työkaveri ja melkein varaäiti) ja Danny (Kathleenin mies) on jo antaneet vara-avaimen ja luvan käydä mittailemassa ovia, ikkunoita ja seiniä ihan milloin siltä tuntuu. Ja mittanauha onkin heilunut, kynä savuaa ja muistivihko täyttyy ideoista.

Marjo oli saanut joululahjaksi muffinsikirjan josta kateellisena ja kuolaa suupielistä pyyhkien kopioin kaikkein herkullisimmat reseptit. Eli 95% kirjan sisällöstä. Ne paistettua makkaraperunaoksennusta muistuttavat pizzamuffinsit jäi kopioimatta vaikka tuskin nekään pahalta maistuu. Päätin kuitenkin aloittaa perinteisellä linjalla ja tekaista mustikkamuffinsseja. 

Jos onnistuu, laitan kuvia. Jos ei, syön pimeässä.