Hengähdystauko

Huh! Riittäisköhän tää puoli vuotta blogitaukoa? Ei muka aikaa, eikä mitään järkevää sanottavaakaan. Jotain hajatuksia näppäilin muistiin ja pyyhin pois saman tien, ei niistä saanut tolkkua. Olkoot siellä jossain taka-alalla, ehkä niistä joskus saan jotain aikaiseksi.

Kesä ja kiireet. Hyvät sellaiset. Hyvää seuraa ja mukavaa oloa. Isä ja äiti vietti täällä viikon päivät huhtikuussa, Mika, Terhi ja Iita kera Ilomantsin herttuan ja seurueen kesäkuun alussa. Yksi jäi nauttimaan Irlannin oloista vielä kuukaudeksi, vähän uhkaili että saattais tulla ensi vuonna uudestaan.

Taidanpas laittaa tähän pienen kuvakoosteen, tätä meillä on tehty:

Olen lenkkeillyt täällä:

Nautiskellut kesäsäistä (ilman hyttysiä)

Käynyt terassilla nauttimassa tätä:

Viettänyt laiskoja aamuja:

Katsonut auringonlaskua kotiportailta:

Rapsutellut näitä:

Lukenut näitä:

Maalaillut näillä:

Ja herkutellutkin vähän:

Nähdään taas!

Coming Soon...

Vielä täällä ollaan. Kesä kiireineen vei mukanaan kuin pyörremyrsky konsanaan, ja niistä lisää vähän myöhemmin, kuvien kanssa. Sanotaan nyt vain että kesä oli huisketta töissä, ja huisketta vapaa-ajalla. Grilli-iltoja, uimareissuja, paljon naurua ja hyvää seuraa.

Oli häät, niistäkin kirjoitan myöhemmin lisää. Itkettiin, naurettiin, tanssittiin ja syötiin hyvin. Oli pariskunnan itsensä näköiset häät ja kaikki viihtyivät. Ja vieläkin suu napsaa kun muistelen sitä ruokaa. Oijoi!

Karvanaamaiset otukset lojuvat nurkissa edelleen, Molly-kissa joka oli kipeänä, vietti aikaa eläinlääkärillä pari viikkoa. Eläinlääkäri tahtoi saada selville miksi kissa raapii itsensä verille rinnan karvattomalta kohdalta. Syynä oli viimein ruoka-allergia ja oikealla ruualla pörröpään karvatkin ovat pikku hiljaa kasvaneet takaisin.

Syksy saa, hiljalleen. Kynttiläiltoja takkatulen ääressä, peli-iltoja kaveriporukalla ja muutenkin pientä sisätiloihin siirtymistä on havaittavissa. Villasukkia ja sukkapuikkoja ilmaantuu olohuoneen nurkkaan huomaamatta. Ja kynttilöitä. Pimeneviä iltoja.

Työrintamalla riittää kiirettä myös. Meidät on valittu Hospitality Gold Medal Awards –palkintojen kahdeksan finalistin joukkoon, ja sen tiimoilta lähdemme tiistaina Dubliniin edustamaan palkintotilaisuuteen. Ja sitä ennen käymme arvostelemassa kilpakumppanit, heitä kun taitaa olla kokonaiset kolme Dublinissa.

Eli juttua on tulossa, roikkukaa vaan linjoilla!

Verkon Ihmeet

Blogini lukijoita ja liikennettä esittäviä tilastoja lukiessani huomasin, että joku on etsinyt verkosta sanoilla ”tuusulan hautausmaa” ja päätynyt blogiini. Miten?? Enkkublogin puolella joku on näköjään päätynyt sinne etsimällä ”creepy smiling kitten” eli hiukan karmaisevaa, hymyilevää kissanpentua on etsitty. Käykää blogistanian asukkaat kurkistamassa omia tilastojanne ja kertokaa oudoimmat hakusanat joilla teidän blogeihinne on päädytty, tälläinen nippelitieto kiinnostaa ja kiehtoo mieltä.

PS. Olen muuten ensimmäistä päivää ihan oikeasti lomalla. Ja täällä paistaa aurinko!!!

Paluu

Onkohan täällä enää yhtään lukijaa..? Miettii Minna tätä naputellessaan sadepäivän ratoksi. Piti pitää pieni tauko, joka venähtikin sitten reiluksi kolmeksi kuukaudeksi. Pahoittelisin poissaoloani, ellei se olisi tehnyt niin hyvää. Välillä tuli huono omatunto; en ole blogannut mitään aikoihin, enkä edes lukenut muita blogeja. Opettelin itseni siitä tunnetilasta eroon.

Auringonlasku

Läppäri on kerännyt pölyä, Facebook ja Twitter on kurkisteltu keskimäärin kerran päivässä puhelimella. Olen muuten löytänyt Twitteristä uuden irlanninsuomalaisen tuttavuuden, kaimani Minnan Sligosta. Samoin tutustuin Janeen, joka asuu tämän merenlahden toisella laidalla. Poutapäivänä voisin melkein vilkuttaa etukuistilta ja toivoa, että se näkyisin Mayoon saakka.

Hellepäivän päätös

Olen taukoni aikana nauttinut joutenolosta, rentoutumisesta ja kovin kesäiseltä tuntuvasta kelistä. Grillit ovat naapurustossa sauhunneet melkein joka ilta, on taas tuhottu lihaa ja kalaa pienen kylän edestä. Vyötärönympärys alkaa muistuttaa sitä kaljatynnyriä sixpackin sijaan, täytynee taas alkaa polkea tuota kuntopyörää.

Kello 22.30

Olen tuntenut oloni vanhaksi ja nuoreksi yhtä aikaa, ystäväni 21-vuotissyntymäpäivillä. Olen nauranut itseni kipeäksi ja valvonut aamuseitsemään Dublinin yössä. Olen sivistänyt itseäni taidenäyttelyssä, jossa rakastuin erääseen valokuvaan niin, että se roikkuu nyt ruokailuhuoneemme seinällä. Olen antanut mieleni viedä ja viitannut kintaalla ”velvollisuuksille”. Akkuni ovat täysin latautuneet.

Kevyempää kesäruokaa - vadelmarahka

Sitten ne isot uutiset. Paras (ja ainoa) veljeni menee naimisiin syyskuussa! Nyt on siis luvassa paljon hääaiheista jännitystä ja pikkusipistelyä. Varasin tänään lennotkin, nyt ei puutu kuin se mekko ja häälahja. Onneksi on vielä aikaa, ja ystäväni Teresa on metsästänyt menestyksekkäästi oikean väristä ja mallista mekkoa netistä. Kengät kun jo on, niin Minna päätti heti millaisen mekon haluaa. Ongelmana on vain se, että mekko kaikessa täydellisyydessään on tällä hetkellä olemassa vain pääni sisällä, mutta läheltä liippaavia live-versioita on löytynyt sen verran, etten vielä heitä pyyhettä kehään.

Tom  paistattelee

Tänään on sadepäivä. Imuroin, kävin lenkillä ja nyt ollaan vaan. Iltaruuaksi meriahventa kapriskastikkeessa.

Olen palannut.

Rentoutus

Minä Olen Vähän Väsynyt

Vielä täällä ollaan, kiireen keskellä ja kamalassa hulinassa. Aika ei riitä mihinkään, tai siltä ainakin tuntuu ja huonolla omatunnolla vilkuilen teidä blogeja ja päivittelen kun en ole ehtinyt mitään kirjoittaa ikuisuuksiin. Töissä eletään stressaavaa aikaa ja muutenkin tuntuu jaksamisen kanssa olevan vähän niin ja näin.

Tänään saan Stuartilta vierihoitoa ja kahdenkeskistä laatuaikaa. Ehkäpä käymme jopa elokuvissa. Tai sitten ei. Päässä surisee siihen malliin kummallakin, että voisi ihan yhtä hyvin maata kasvismaisessa olotilassa sohvalla ja katsoa televisiosta hömppää. Mutta joka tapauksessa, ilmoitan että olen täällä edelleen, ja tarkkailen tekemisiänne ;)

Pieni muistivihkoni on kerännyt sivuihinsa blogien aiheita, tekstiä tulee kunhan akka ehtii istumaan koneelle ja jäsentää ajatuksensa muidenkin ymmärrättäviksi. 

Haasteita

Ihana Simpukka, joka tallailee Vierailla Poluilla heitti minua haasteella. Siitä kiitos kaunis ja kumarrus. Haasteen ideana on nimetä blogissaan viisi blogia, joilla on alle 200 rekisteröitynyttä lukijaa. Tällä tavoin voi tuoda oman lukijakuntansa tietoon blogeja, joita itse lukee ja haluaisi/toivoisi muidenkin lukevan. Täältä siis pesee:

Uusin vakiotuttavuus blogistaniassa on minulle Mariannan blogi Vuonon Kimallus. Ihania maisemia, kauniita kuvia ja kiinnostavia postauksia Norjasta. Käykää ihmeessä katsomassa ja ihastumassa!

Elegia tarjoilee tontillaan Kello Viiden Teetä – Syanidilla. Kuulumisia ja kuvia naapurisaaren pääkaupungista, joskus muualtakin. Hivelee esteettistä silmääni.

Tämän saman saaren toisen reunan asukas Heljän blogi kantaa nimeä Rouva Hoo – Kotiäiti. Toinen suometar vihreällä saarella askartelee kauniita ja kirjoittaa asiaa.

Amsterdamin alavilla mailla majailee Riitta ja Riitan Blogi. Kuvissa ja postauksissa vilahtelevat kauniit kanavat, orkesteri ja kotoinen tunnelma.

Marian tontilla on tarjolla Kello Viiden Kahvi. Nuori nainen kirjoittaa rautaista asiaa ravinnosta ja ravitsemuksesta, ja muustakin. Suosittelen muillekin kuin kaltaisilleni kahvikissoille!

Ja nyt sitten haastetut, ei muuta kuin haaste kiertämään!

Villasukkahiihtäjä

Eräässä haastepostauksessani tunnustin kuuluvani villasukkahiihtäjien klaaniin. Käpäliäni lämmittää villasukat vuodenaikaan katsomatta, varsinkin täällä Irlandiassa lattiat tuntuvat usein viileiltä kesäisinkin ja aamusuihkusta kylmälle laattalattialle hyppääminen on inhottavaa. Siksipä ne villasukat ovat aina käden (ja jalan) ulottuvilla. Ilmeisesti tämä villainen tapani on paljastunut muillekin, sillä Suomen-loman tuliaisina laukkuuni sujahti kokonaiset neljä paria villasukkia ja ne iki-ihanat pinkit Reino-tossut.

Reino-tossut jalassa hiippaillaan sisällä ja välillä pihankin puolella. Viime viikolla kipaisin lähikaupasta maitoa ja kuivahiivaa, kun tuttu tyttö pysäytti minut matkalla kassalle ja kysyi mistä olin ostanut kivat kenkäni. Reinoilla olisi siis markkinarakoa täälläkin päin. En tosin sanonut tytölle, että ne on oikeastaan aamutossut.

Villasukat jalassa olen hiihdellyt illat töiden jälkeen ja vapaapäivät. Tänään vietän rauhallista aamua blogeja lukien ja päivittäen ja kuuntelen samalla suomalaista radiota netissä. En vielä Rouva Hoon vinkkaaman jouluradion säveliä kuuntele kuitenkaan, töissä jo raikaa joululaulut, ajattelin että pidän kodin vielä joululauluttomana sektorina muutaman päivän ajan. Kun on virallisesti joulukuu, niin sitten soitetaan kyllä niin että kuuluu!

Sain jo ensimmäiset joululahjatkin ostettua, ja tänään kävin ullakolta joulukoristeita alakertaan odottamaan paikoilleensijoittelua. Lily kävi jo nuuskimassa pukin reen ja lumiukon hatun, ja sitten istahti omistajan elkein valokuitukylän laatikon päälle ja tarkkaili tilanteen etenemistä. Tom –herra vilkuili sivusilmällä keittiön ovelta ja ihmetteli että mikä on kun ei ruokakuppiin ilmesty täytettä.

Tämän päivän suunnitelmissa olisi hieman kauppailua (jännittävää!) ja vähän siivoilua (vielä jännittävämpää!!), ehkä leivontaa ja illaksi on sovittu tiukka aikataulu DVD:n ja nachojen merkeissä Teresan kanssa. Nachoista tulee sikahyviä ja niitä täytyy tehdä paljon. Siksipä meinasinkin paastota hiukan ja syödä vain jugurttia, nachoista tulee niin helposti nachoähky. Asiaan ei tietenkään vaikuta syötyjen nachojen määrä, ei.

Nam nam ja tirtsakkaa tiistaita!

Kiitos Kaunis ja Kumarrus

Voi Riitta, minkä teit! Suurkiitos tunnustuksesta, lämmittää mieltä ja toi hymyn huulille. Tähän tunnustukseen kuuluu myös se, että saajan olisi kerrottava kahdeksan asiaa itsestään, jotka ovat ennestään tuntemattomia/tietämättömiä. Kovasti pohdiskelin mietintämyssy päässä ja viinilasi kädessä.

1.     Olen noin 14-vuotiaasta saakka tiennyt, etten asuisi Suomessa. En tiedä oliko kyseessä itseään toteuttava ennustus, mutta täällä sitä ollaan!

2.       Lottoan joka viikko. Raha ei tee onnelliseksi, mutta olisi sitä silti kiva olla enemmänkin...

3.       Olen varsin kiintynyt autooni, jolle annoin nimeksi Molly. Molly oli ensimmäinen suuri ostokseni, sitä maksetaan pankille takaisin vieläkin.

4.       Rakastan kauhuelokuvia. Mitä karmivampi, sen parempi.

5.       Asun mieluummin maalla kuin kaupungissa. Istun ”ruuhkassa” lampaan takamusta tuijottaen paljon mieluummin kuin toisen auton jarruvalot silmissä vilkkuen.

6.       Olen harvoin ilman villasukkia, kesälläkin. Ikikylmät käpäläni kaipaavat lämpöä ympäri vuoden.

7.       En tapa hämähäkkejä, vaan siirrän ne pihalle tai portaiden alla olevaan kaappiin. Ellei Lily-kissani ehdi paikalle ensin, silloin ei hämähäkillä ole mitään toivoa selviytymisestä.

8.       Luen kaikenlaista kirjallisuutta. Ihan kaikenlaista. Jos käsillä ei ole kirjaa, luen muropakettia.

No siinäpä ne, kahdeksan asiaa. Nyt haluankin laittaa tämän tunnustuksen eteenpäin näille blogeille, joita tykkään käydä lukemassa.

Omamaamansikka

ButtermilkBiscuits

Vierailla Poluilla

Elämää VihreälläSaarella

Muutoksia

Huhuu? Onko siellä ketään? Olemme muuttaneet. Siis minä ja blogini. Tulin lopulta siihen tulokseen että blogger sopii tarkoituksiini paremmin kuin vuodatus.net joten siirsin ja uudelleen nimesin Irkkulan Ihmeet blogini tänne. Nyt päivittyy sekä enkku- että finskiblogit kätevästi samasta paikasta. Vanhat kirjoitukset voi edelleen käydä lukemassa täältä mutta ne sivut ei enää päivity. 

Tervetuloa!