Kevään Merkit

Narsissit aamuhämärässä

Kävin eilen illalla pirullisen pitkän työpäivän päätteeksi noukkimassa narsissit pihakiven juuresta talteen. Vielä sinne jäikin ainakin kaksi maljakollista kasvamaan, tuskin riittää pääsiäiseen asti mutta kyllä ne mukavasti kirkastaa näinkin ankean harmaata aamua. Mereltä hiipii sumua ja usvaa taas, mutta se työpaikan säätietäjä Padraicin mukaan tietää lämmintä ja kaunista keliä. Eilen Padraic oli ainakin oikeassa, sumu hälveni ennen puoltapäivää ja päivästä tuli kauniin aurinkoinen ja lämmin.

Muita kevään merkkejä näillä leveyksillä on vuokra-autojen ilmestyminen tielle. Ne tunnistaa paitsi takaikkunassa olevasta tarrasta, myös siitä että ne usein pysähtyvät mitään varoittamatta keskelle tietä ottamaan valokuvia lampaista, turvekasoista ja heinäkattoisista pikkumökeistä. Kun töihin on kiire, meinaa joskus mennä hermot kun edessä ryömii Nissan Micra 20km/h sisuksissaan kahdesta neljään saksalaisturistia joiden päät pyörivät puolelta toiselle kuin Wimbledonissa. Ohi ei näillä teillä ihan helposti päälle, joten siinä sitten körötellään peräkanaa ja takana tuleva töihin menijä kiroilee hissukseen ja yrittää kurkistella milloin pääsisi ohitse.

Patrickin päivän tienoilla suosiolla varaan työmatkaani ylimääräiset 10 minuuttia, syyskuussa voin palata taas normiaikaan. Viime kesänä juttelin kovaäänisen teksasilaismiehen kanssa autoista. Hän oli vuokrannut perheelleen tyypillisen teksasilaisesti suurimman jeepin joka autovuokrafirmalla oli tarjota. Naureskellen hän totesi että tiet Irlannissa ovat kapeampia kuin Amerikassa, varsinkin Teksasissa jossa kaikki on muutenkin suurempaa. Neuvoin miestä ottamaan kurvit rauhallisesti, kyllä se matka siitä etenee, lomallahan ei ole kiire minnekään. Mies sanoi että ensimmäisen kolmen ajopäivän aikana vuokrajeepistä on irronnut kumpikin sivupeili ja kuljettajan puoleinen kylki on naarmuilla. Ei ollut Teksasin poika osannut varautua irlantilaisiin ajo-olosuhteisiin. Toivottavasti oli edes vakuutus vuokrajeepissä.