Minä Tykkään

Musiikista. Tykkään paljon ja tykkään kaikenlaisesta. Aiemmin taisinkin jo mainita kuinka ystäväpiirini ansiosta kuuntelen musiikkia laidasta laitaan ja iPhonen ”shuffle” –toiminto on paras juuri silloin kun on päässyt unohtumaan, mitä kaikkea sieltä arkistoista löytyykään. Ajattelin jakaa tänne muutaman tämänhetkisen suosikkini.

Mumford & Sons

Tämän kokoonpanon kuulin ensi kertaa radiossa, kappale oli Little Lion Man, ja jokin biisissä sai minut hakemaan lisää. Ostin levyn, kuuntelin sen läpi pari kertaa ja unohdin autooni viikoiksi. Sattumalta ”törmäsin” bändiin uudelleen katsoessani televisiosta Reading & Leeds –festariohjelmaa ja rakastuin musiikkiin täysin. Kyseessä on nelihenkinen, Lontoosta kotoisin oleva, kollektiivisesti varsin karvainen kokoonpano joka soittaa folk-henkistä musiikkia modernilla meiningillä. Tykkään ”oikeista” intsrumenteista, banjon bluegrass –vaikutuksesta, hanurista ja oikeasta kontrabassosta. Koko nelikko osaa laulaa ja harmonioista tulee mieleen Mississippi-joen varren bluegrass-muusikot. Toinen levy kuulemma tekeillä, ja hyvä niin sillä edellinen on puhki soitettu. Livenä tämä bändi on parhaimmillaan, on yllättävää kuinka paljon ääntä neljästä miehestä ja pääosin akustisista instrumenteista lähteekään. Mukavia poikia, ja lahjakkaita.

Biffy Clyro

Tästä bändistä en olisi koskaan kuullutkaan ellei ystäväni Teresa olisi minua heihin tutustuttanut. Kolmihenkinen skottiyhtye, jolla riittää energiaa livenä esiintyessään. Genrestä en osaa sanoa, Wikipedia sanoo alternative rockiksi, ja indieksi, minä sanon että hyvältä kuulostaa. Tykkään materiaalin laaja-alaisuudesta, allaoleva Captain –biisi on raskaampaa tuotantoa, Youtubesta lötyy esimerkiksi God & Satan tai Bubbles, jotka ovat melkein popahtavia. Livenä bändi soittaa yleensä paidatta ja lujaa, Mumfordin poikiin verrattuna ovat muuten melkein yhtä karvaisia mutta aika paljon enemmän tatuoituja. Hauska Suomi-linkki: bändin nimen alkuperää ovat monet yrittäneet selvitellä mutta vekkulipojat antavat aina jokaiselle kysyjälle eri vastauksen, yksi niistä se, että Biffy Clyro on 1800-luvulla eläneen suomalaisen jalkapalloilijan nimi.

Laura Marling

Tämän laulaja-lauluntekijän biiseihin pääsin käsiksi Mumford & Sons:n kautta kun jotakin artikkelia lukiessani sain tietää että bändi oli tehnyt tiivistä yhteistyötä Lauran kanssa ennen oman levynsä tuottamista. Lahjakas nuori nainen, jota monet vertaavat paitsi ulkonäöltään, myös lahjakkuudeltaan ja tyyliltään Joni Mitchelliin. Vähäeleistä mutta vaikuttavaa musiikkia, joka kuulostaa parhaalta kun lavalla on vain nainen ja kitara. Kaksi albumia pehmeältä kuulostavaa folk-musiikkia, mutta lyriikoista paljastuu terävämpi särmä. Kolmatta levyä odotellaan.

Ellie Goulding

Ellien suurin radiohitti täällä oli Starry Eyed, joka edusti ihanan kevyttä elektropoppia. Sitä seurasi balladinomainen pieni laulelma Your Song, jota monesti hyräilen siivotessani. Varsinkin tuo Your Song jäi takaraivoon kummittelemaan, ei vähiten sen saaman radiosoiton ansiosta. Levyn ostin ystävän suosittelemana ja ihastuin kevyen kesäisiin kappaleisiin ja laulajan kirkkaaseen ääneen. Lisää nuorta lahjakkuutta brittinaapurista.

Paolo Nutini

Skottilais-italialainen Paolo oli toissakesän hitti, ja tämä biisi Candy on niin ihanan kesäinen. Virallista musiikkivideota en saanut tänne blogiini kaapattua, mutta kipinkapin YouTubeen ja sieltä se löytyy! Candy ja Coming Up Easy ovat täydellistä taustamusiikkia kesän grillijuhliin. Pencil Full Of Lead taas kuulostaa 1920-luvun charlestonilta, ainakin minun korvaani. Monipuolista ja kaunista musiikkia, eikä minua tietenkään haittaa se, että Paoloa on ihan kiva katsellakin ;)

Seasick Steve

Merisairas Steve on uusimpia ”löytöjäni”. Elämää nähnyt blues-muusikko ison rapakon takaa Amerikasta, jonka elämäntarina kiinnostaa sen verran että toivoisin siitä jonkun kirjoittavan kirjan. Steve on ollut koditon ja kulkuri ja muusikko, kaikkia kerrallaan ja yhtäaikaa. Musiikki on elämänmakuista ja palaan tässä blues- ja bluegrass-henkeen. Steven kitarassa asuu kuulemma kummitus. Blues-kummitus. Tämä ei ole pelkästään musiikkia, tämä on elämää.

Adele

Adelen kaunis ja vahva ääni on melkein liian hyvää ollakseen totta. Yhdistetään siihen vielä, että hänellä on ikää vasta 23 vuotta ja takana jo kaksi albumia, ”19” ja ”21”, jotka on nimetty sen mukaan, minkä ikäinen tämä brittilaulaja/lauluntekijä oli levyjä tehdessään. Adelen ensimmäinen hitti Chasing Pavements meni minulta jotenkin ohi, My Same oli se biisi joka sai minut ostamaan levyn ja Bob Dylan-cover Make You Feel My Love sai ihastumaan levyyn niin että asuu pysyvästi autossani missä se soi enemmän tai vähemmän jatkuvasti. Toiselta levyltä Set Fire To The Rain, Don't You Remember ja One And Only ovat suosikkibiisejä.

Hui, tulipas siitä pitkä! Mutta tällaista täällä kuunnellaan. Mikä soi ruudun sillä puolella, utelen?