14.6.2012

Kotiruokaa


Luin Johannan postausta kotiruuasta ja -leivonnasta ja se pisti miettimään kulttuurieroja ruuanlaiton, kotiruuan ja sen opetuksen suhteen. Amerikassa aikaa viettäneet tuttavat ovat monesti kertoilleet, kuinka siellä kotona tehdyksi leivonnaiseksi luokitellaan sellainen, jonka tekemiseen vaaditaan jauhepaketin avaaminen, veden lisääminen, sekoitus ja paisto. Minulle taas tuollainen ei ole kotona tehtyä ollenkaan, vaan silkkaa huijausta!
Johanna olikin johdattanut lapset leivonnan saloihin ohittamalla valmisjauheesta tehtävät kuppikakut (tähän väliin kysyn, että onko kuppikakku –sana ihan oikeasti käytössä suomen kielessä? Omaan korvaani kalskahtaa niin oudolta, vaikka tiedän että kyseessä on cupcake –sanan suomennos) ja näytti kuinka tehdään mokkapaloja ihan alusta asti.

Aurinkokuivattu tomaattileipä

Au Pairina vuoden rapakon takana viettänyt ystäväni kertoili kuinka perheenäidin ruuanlaitto noudatti joka ilta samaa kaavaa: ensin katsotaan millaista valmispakettia on kaapissa tarjolla, valitaan se jota ei syöty edellisiltana ja sekoitetaan siihen vesi, heitetään koko komeus uuniin ja tarjoillaan kaupasta ostetun salaatin kera. Kuuntelin suu auki ihmetellen, ihanko oikeasti tuollaista kutsutaan ruuanlaitoksi?

Kanapastaa

En tiedä millainen on kotitalouden opetus jenkeissä, eikä Irlanninkaan kotitalouden opetuksesta ole aivan tarkkaa kuvaa, mutta jotenkin on jäänyt sellainen mielikuva että kotikokit jakautuu täällä kahteen klaaniin. Ensin on ne, jotka menevät yli siitä, mistä aita on matalin, ja käyttävät aikaa keittiössä korkeintaan pizzan siirtämiseen pakastimesta uuniin. Sitten on ne, jotka ovat oman kotinsa Nigella Lawson tai Gordon Ramsay ja loihtivat kolmen, neljän, viidenkin ruokalajin aterioita joka ilta. Nämä Nigellat ja Gordonit kutsuvat vieraita illastamaan viikonloppuisin ja silloinkin pöytä notkuu herkkujen painosta.

Scones eli skonssit

Missä on kultainen keskitie? Perushyvää kotiruokaa, jota ei ole poimittu pakastealtaasta, mutta jota värkätessä ei tarvitse viettää koko päivää keittiössä? Olen itse kotiruuan puolestapuhuja kahdesta syystä. Ensiksikin, sitä opetettiin koulussa, ja kouluruoka oli mielestäni aina hyvää ja niin lähellä kotitekoista kuin kouluruoka voi ollakin. Onni on pieni koulu ja sen oma keittiö. Toiseksi, ja tärkeimmäksi; meillä kotona on aina tehty ja syöty kotiruokaa, ja hyvää sellaista. Sieltä kotoahan ne suurimmat vaikutteet tulevat, eikös vain?

Porsaankyljykset

Äidin lihapullat ja perunamuussi, makaronilaatikko ja makkarakastike. Isän kuhafile ja pannuperunat, hirvikäristys ja kalapihvit. Perunat, porkkanat ja sipulit omasta kasvimaasta. Kala lähijärvestä ja hirvenliha isän metsästämä. Hirvenlihaa meni jauhelihaksikin, ja voin vinkata että hirvenjauhelihasta tehty pizza on ehkä mahdollisesti maailman parasta.

Liha-riisipasteijat

Siksi siis tykkään kokkailla ja leipoa kaiken ihan alusta asti ja itse. Koko perhe nauttii ruuasta saman pöydän ääressä ja osaa arvostaa sitä paljon enemmän, kun tietää että sen on omin käsin valmistanut joku, jolle on tärkeää että syöt hyvin. Eikä tarvitse arvailla minkälaisia E-numeroita ja muita ylläriaineksia ruuasta löytyykään...

Ai niin, kuvat on kotikokki.net sivuilta omia ohjeitani, kotiruokaa!

10 kommenttia:

  1. Voi kun hyvin tiivistit tämän asian! Lapsilla oli kutosluokalla valinnainen, jossa tutustuttiin eri ammatteihin. Kaksosilla oli sama valinnainen, mutta eri opettajat. Toisen opettaja laittoi luokan välillä kokkailemaan, toisen ei. Kokkailu oli tyyliin pikkuleipiä ja kuppikakkuja (mäkään en tiedä onko tämä oikea sana!).

    Luulen, että ruokailuun ja ruuan valmistukseen on alettu kiinnittää enemmän huomiota. Mutta kyllä mä hämmästyin, kun ihan joka suhteessa fiksuna pitämäni äiti syöttää lapsilleen välipalaksi suolapähkin-M&M´s -sekoitusta. Toisinaan suolapähkinät korvaa popcornit. Minä onneton kun lykkään ompun siivuja lapsille :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outoa, että noin voi opettajasta riippua, mitä opetetaan. Piti ihan tutkia tuota kuppikakku –asiaa, virallinen käännös on ”vuokaleivos”, joka kuulostaa ehkä asiallisemmalta kuin kuppikakku.
      Voi kyllä sun lapsilla on kamalaa, kun saa tuoretta hedelmää syödäkseen. Pohdin sitäkin, että jos on tuollaisella shake ’n bake –linjalla ruuanlaitossa, niin onkohan sitten oikeasti niin ulalla ettei tiedä mitä kaikkea ruuassa on. Kuulen kauhutarinoita Kehä III:n sisällä varttuneista lapsista jotka eivät tiedä että pekoni tulee possusta ja burgerit lehmästä. Oletan, että kyseessä on joku kamala urbaanilegenda.

      Poista
  2. Kirjoitit asiaa. Suomessa voisi mielestäni laajentaa kotitalouden tunteja, sillä kaikki lapset eivät saa "normaalia" esimerkkiä kotoaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komppaan sanomaasi, eikö olisikin asiallista hoitaa kaikille samanlaiset lähtökohdat omillaan asumiseen, jos peruskoulussa kaikille opetettaisiin samat perusasiat ruuanlaittoon ja muutenkin kodinhoitoon liittyen. Työpaikalla kauhistelin, kun henkilökunnan asunnoissa asuva kesätyöläinen kertoi minulle, ettei kämppäkaverinsa 20v tiennyt kuinka vessa siivotaan tai kuinka silitysrautaa käytetään...

      Poista
  3. En oikeastaan edes pidä ruoanlaitosta, mutta koska syötävä on niin pakkohan sitä on ollut opetella kokkaamaan. Meillä on sellaiset ahmatit, että ruokaa pitää olla ja paljon. Usein käy niin, että kun teen jonkun laatikon muka kahdeksi päiväksi, on astia tyhjä jo illalla. Kouluruokailun puuttumisen takia on mielestäni tärkeää, että ainakin kerran päivässä syödään kunnollista kotiruokaa. Eineksiä ostan hätävaraksi, mutta ei niitä kyllä voisi joka päivä syödä, ei sitten millään.

    Sen olen täällä asuessa huomannut, että edelleenkin joissakin perheissä ruoka hyvin perinteistä. Perunaa jossakin muodossa, lihaa ja kahta lajia vihanneksia. Päälle sitten kunnon loraus kastiketta. Näin syödään joka päivä. Eräs työkaverini minulle kertoi, että heillä syötiin aina näin, kunnes vanhin sisko meni yläkouluun ja aloitti kotitalouden. Sen jälkeen kaikki muuttui. Sisko teki pizzaa, keitti pastaa jne.
    Minua ihmetyttää välillä täällä lasten syöminen. Aamulla pelkkiä muroja. Sitten vähän eväitä lounaaksi. Koulun jälkeen jotain ihan pientä ja kunnon ateria vasta illalla. Ihan nälkä tulee, kun ajatteleekin. Noina väliaikoina sitten syödään perunalastuja ja keksejä yms. Ei ihme jos liikalihavuus on ongelma. Kun ruoka on vihdoin valmis, ei lapsilla olekkaan enää nälkä.

    Ps. Vesi kielellä katselin noita kyljyksiä!
    Ps Ps. Olen pistänyt meidän 16-vuotiaan pesemään pyykkiä. Tietääpä sitten ainakin mihin pesuainetta laitetaan, eikä pistä valkoisia ja mustia vaatteita samaan pesuun. Irlantilaiset pojat ovat kovin passattuja, eivätkä osaa juuri tehdä mitään kotitöitä. Tai siis eivät halua osata, kun äidit tekevät kaiken heidän puolestaan.
    Ps Ps Ps. Hyvä postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on kovin perinteistä kotiruoka, ja vieläkin ihmetyttää vanhemman sukupolven irkkujen tapa keittää ihan kaikki. Kokonainen kana, porsaan kylkipaisti, ihan kaikki keitetään vaan. Mautonta ja vetistä. Kouluruuan puuttuminen on suomalaiselle niin outoa. Pienellä aamiaisella ja eväspaloilla pitäisi jaksaa koko koulupäivä, ja monessa koulussa tuntuu olevan automaatteja, joista saa ostettua eväitä, mutta niissä on tarjolla usein vain sipsejä ja suklaata. Miten siinä jaksaa kasvava koululainen keskittyä opiskeluun?
      Tässä linkki kyljysten ohjeeseen, jos kiinnostaa :) http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/98386/Leivitetyt%20Porsaankyljykset%20Uunissa/
      Ja ihan oikein että poika osallistuu kotitöihin. Irkkupojat on usein kyllä niin valmiiksi passattu etteivät osaa/halua sormeaan nostaa. Tuttavaperheessä neljä aikuista poikaa, heistä kolme asuu vielä kotona vaikka ikää on kahdella jo yli kolmenkymmenen. Minnekäs sitä valmiin ruuan ja pestyn pyykin ääreltä lähtisi? Liekö irkkulan äideissä vähän italialaista verta..?
      Tämä aihe näköjään puhuttaa, täytyykin postata toistekin :)

      Poista
    2. Kiitos reseptistä. Täytyy ostaa kyljyksiä ensi viikolla. Tiedän jo nyt, että tästä tulee menestys. Meillä on sellainen slow-cooker ja pistän kyljykset yleensä sinne muhimaan. Ensin siis paistan ne pannulla. Niistä tulee tosi mureita.

      Poika ei ole ollenkaan innostunut näistä kotitöistä, mutta ei voi ainakaan kotoa muutettuaan sanoa, että ei opetettu. Täällä näitä mammanpoikia riittää. Meidän tuttava äiti (ihan fiksu ihminen) keittää kaikille pojilleen eri ruoat. Ajattele!
      Oikeassa olet näissä irlannin äideissä on paljonkin italialaista verta.

      Poista
    3. Oi, siinä slow cookerissa tuleekin varmaan mureat kyljykset!
      Ai että jokaiselle pienelle kullannupulle oma ruoka kun ei kelpaa se, mitä muille annetaan? Kenellä riittää aika tuollaiseen? Tulee mieleen se Frendien jakso, jossa Monica tekee Kiitospäivän ateriaa ja jokaiselle pitää olla erilaista perunaa tarjolla. Näin niitä peräkammarin poikia saadaan aikaiseksi

      Poista
  4. Vaikka olenkin kelvoton uranainen, hah (= väsynyt työäiti), olen aina pitänyt jääkaapissa kotiruokaa valmiina lämmitettäväksi nyt aikuistuville lapsille. Pienemmille tietysti tein joka päivä ja yhdessä istuttiin syömään.
    Olen ihmetellyt pojan tyttökavereita. Ne ei oikein ymmärrä ruuanlaitosta. Nykyinen kyllä on ruvennut laittelemaan; ilmeisesti pojan esimerkin innoittamana : )

    Mutta sinä näytät olevan todellinen jauhopeukalo ja keittiö-ihme : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä äiti oli kotoa töissä perhepäivähoitajana kun olin pieni, eli syötiin hoitolasten kanssa. Äiti lähti opiskelemaan uutta ammattia kun olin yläasteella ja ollut kodin ulkopuolella töissä siitä lähtien. Silloin oli mullakin ikää ja tajua tehdä ruokaa itselle ja perheelle.
      Teen itse samoin kuin kotona tehtiin; isompaa satsia ruokaa valmiiksi jääkaappiin ja pakastimeen ja sieltä lämmittelemään. Jos löytyi jauhelihakastiketta, ei tarvinnut kuin keittää pasta tai perunat. En minäkään joka päivä kokkaa, en läheskään mutta silloin kun kokataan, tehdään varastoon. Oma suosikkini laiskasta pikaruuasta on pizza, jonka taikinapohjaa on mulla aina pakastimessa etukäteen tehtynä. Ei tarvitse kuin sulattaa, heitetään jotain täytettä ja uuniin. Valmis puolessa tunnissa ja varmasti hyvää!

      Poista