Karvanaamat

Riitta kyseli kuvia kissoista. Täältä pesee!

Tomin perusilme

Taustaa otuksille sen verran, että kummatkin kisut ovat löydökkejä. Lilyn emo oli viimeisillään raskaana, kun se löydettiin Clifdenin läheltä tien varresta ja synnytti neljä pörröistä pentua eläinsuojeluyhdistyksen tiloissa. Lehti-ilmoituksella kisuille etsittiin kotia, ja Stuartin kanssa adoptoimme pienen valkoisen karvakerän joulukuussa 2005 Lilyn ollessa 4kk vanha.

Yhden yön lakkaamattoman maukumisen jälkeen Lily otti talon haltuunsa. Lämpimin paikka löytyi patterin vieressä olevalta jakkaralta tai nojatuolin selkänojalta. Ulos näki parhaiten olohuoneen ikkunalaudalta ja yöllä nukutti parhaiten emännän vatsan päällä. Ja kun Lily herää aamulla, herää myös muut sängyssä olijat. Jos ei mouruamiseen, niin sitten siihen sillinhajuiseen kehräykseen millimetrien päässä kasvoista.

Välillä näinkin sopuisasti

Entisen talon liepeillä viihtyi kulkukissoja tusinan verran, lähinnä siitä syystä että seinänaapuri Irene Michelle-tyttärineen ei voi sanoa ”ei” yhdellekään luontokappaleelle. Heillä oli viime laskujen mukaan neljä kissaa, kaksi koiraa ja kaksi ponia, kaikki löytöeläimiä. Plus ulkona liikuskelevat kulkurit jotka saavat ruokaa kahdesti päivässä, ja jotka Irene ottaa kiinni ja käyttää eläinlääkärissä leikattavana ettei pesue pääse lisääntymään.

Tom-herra oli alunperin kulkuri vanhan talon ympäristössä, hiukan ressukka, ja Irene monesti harmitteli kuinka Tom jäi aina ruokakupille viimeiseksi, ei koskaan nostanut tassua toisia kolleja vastaan vaikka usein itse sai käpälästä kuonolleen. Sen verran ihmisystävällinen kolli on, että varmaan joskus ollut jonkun lemmikkinä. Äkilliset liikkeet säikäyttävät Tomin vieläkin, epäilenkin että Tom on saanut kuonolleen muiltakin kuin kissoilta. Vihastuttaa.

Minä päätin auttaa Tomin ruokinnassa sen verran, että kun herra hölkkäsi nurkille, laitoin kupillisen ruokaa ikkunalaudalle ja vahdin ettei muut pääse osille ennen kuin Tom on saanut osansa. Sateisina päivinä kävi sääliksi, joten avasin keittön ikkunan, ja jätin ruuan tiskipöydälle. Arkaillen Tom tuli sisälle, söi ruuan ja pinkaisi ikkunasta takaisin pihalle. Paitsi silloin kerran, kun päätti että jäänkin tänne asumaan.

Kissojen ansiosta talo on aina tasaisen karvapeitteen alla. Sängystä loppuu tila kesken kun koko orkesteri oikaisee unille. Töistä kotiin tulijaa ilahduttaa kissa sekä olo- että makuuhuoneen ikkunalla ja heti oven avaudutta jaloissa kiehnäämässä. Lily ei uskaltaudu ulkomaailmaan, Tom käy pienillä kierroksilla pihapiirissä, juttelee naapurin kissalle, joskus koiralle ja vaatii sisäänpääsyä. Kerran saivat entisen talon tulvimaan, jotenkin olivat saaneet keittiön hanan päälle ja tiskirätin viemärin tukkeeksi niin että keittiön lattialla oli kolmisen senttiä vettä ja olohuoneen kokolattiamattoa kuivateltiin viikon verran. Ei sen kummempaa :) Eikä näistä koskaan luopuisi pois.

Lily ei heti tulokkaalle lämmennyt, olihan saanut pari vuotta olla talon emäntänä ja valtiaana. Vielä nytkin, nelisen vuotta myöhemmin kissojen välit ovat joskus viileät, mutta pääosin eletään sopuisasti. Välillä Lily napsauttaa Tomia käpälällä päälaelle muistuttaakseen kuka oli täällä ensin. Tom vastaa siihen hyppäämällä Lilyn päälle ja pian karvanaamat viilettävät häntä suorana ympäri taloa kisahdellen.

On se helppo, kissan elo.

Lily nukkuu missä vaan

Auringon lämpö, paras lämpö

Unilelu se kissallakin oltava

Hihii :)

Reporankana

Hei, kuka joi viinit?

Kissa paistuu

Unikisu 

Tom nukkuu usein kieli pihalla

Kyllä kissa tietää missä tarkenee

Stuart syöttää Lilylle jäätelönjämät

Tom piti levynpolttajalle seuraa

Lily päivystää ikkunalla

Unikisu 2

Lily köllii

Hei, Tom? Oletko hereillä

Lily viihtyy sylissä, Tom ei