Yhtä Juhlaa

Pääsiäispupu

Kuinka voikaan olla kuukauden edestä tapahtumia/juhlia pakattu pariin viikkoon? Pääsiäinen tuli ja meni, suklaamunineen ja pääsiäispupuineen. Työn puolesta pidettiin huolta siitä, että reilut 200 lasta saivat juosta ympäri puutarhaa etsien vihjeitä ja vastaten kysymyksiin metsikössä. Etsinnän lopuksi ilmoittauduttiin pääsiäispupulle, joka antoi palkkioksi lapsen nimellä koristellun lahjapussin, jonka sisuksista löytyi suklaata ja todistus siitä, että easter egg hunt oli suoritettu kunnialla loppuun.

Jos pääsiäisviikonlopussa ei ollut tarpeeksi juhlan aihetta, Irlandiassa vietettiin pankkipyhää eli Bank Holiday viikonloppua heti seuraavana viikonloppuna. Ja perjantain 29. huhtikuuta olikin se suuri päivä, ainakin jos asustit Briteissä tai jos nimesi oli Catherine Middleton tai William Windsor. Yritin kovasti olla tempautumatta häähumuun – turhaan. Kun seremonian oli määrä alkaa, työkaverin iPadille tuli yllättäen muuta käyttöä kun Sky News näytti hääseremoniat suorana lähetyksenä. Ihasteltiin hääpukua, Pippa Middletonin morsiusneitopukua ja sitä, kuinka ihanan rakastuneilta nuoripari näytti. Tykkäsin Katen morsiuspuvusta, mutta sisko Pippa vei voiton yksinkertaisella mekollaan, ainakin jos minulta kysytään.

Toukokuun Bank Holiday tarkoittaa sitä, että paikallinen Mussel Festival starttaa perjantaina ja jatkuu aina sunnuntaille (joskus maanantaille) saakka. Mussel on siis sinisimpukka, merenelävistä tykkääville kulinaristeille suurta herkkua. Paikallinen pubi pystyttää parit markiisit takapihalle, kutsuu kokit panemaan parastaan ja kaltaiseni herkkusuut vaeltavat paikalle kuin lampaat syöttökaukalolle. Kävin perjantaina festivaalin avajaisissa, ystäväni Kenneth vastasi elävästä musiikista, ja vanha jengi oli koossa jälleen. Simpukat maistuivat, ja ne huuhdeltiin alas kylmällä oluella. Yhdellä vain, ja sitten kotiin, olihan lauantai ihan tavallinen työpäivä.

Vappua ei täällä vietetä, enkä tunne jääväni mistään paitsi. Serpentiinejä ei tarvitse siivoilla, eikä ylioppilakkia kaivaa naftaliinista juhlintaa varten. Jo opiskeluaikoina vapussa oli hieman pakkojuhlinnan makua, vaikka pässin lakitukset ja pässin pallien maalaus kuuluivatkin opiskelijaperinteeseen ja siihen osallistuttiin lakki päässä ja haalari jalassa. Simasta en ole juuri koskaan tykännyt, mutta yhtä asiaa vapusta kaipaan; meidän äiti nimittäin paistaa maailman parhaat munkit ja niitä söisi vapusta aina juhannukseen saakka. Jospa vaikka ensi vuonna...

Hieman kyseenalaista juhlan aihetta tuon ison rapakon toiselle puolelle tarjosi tähtiraitalipun alla tehty ilmoitus että koko maailman pahis Osama Bin Laden on saatu viimein hengiltä. Uutiskuvat ihmisten riemusta jättivät minulle pahan maun suuhun. En usko että toisen ihmisen kuolemaa tulisi juhlia millään tavalla, oli tuo kuollut ihminen tehnyt millaisia pahuuksia hyvänsä. Silmä silmästä ja hammas hampaasta jättää kaikki sokeiksi ja hampaattomiksi. Martin Luther King jr. sanoi hyvin kun tuumasi

I will mourn the loss of thousands of precious lives, but I will not rejoice in the death of one, not even an enemy. Returning hate for hate multiplies hate, adding deeper darkness to a night already devoid of stars. Darkness cannot drive out darkness: only light can do that. Hate cannot drive out hate, only love can do that.

Jos tuota yritän suomentaa, se kuuluu jotenkin näin: Suren tuhansien elämien menetystä, mutten iloitse yhdenkään kuolemasta, en edes vihollisen. Vihaan vastaaminen vihalla lisää pimeyttä yöhön, joka on jo tähdetön. Pimeys ei voi ajaa pois pimeyttä; vain valo pystyy siihen. Viha ei voi ajaa pois vihaa; vain rakkaus pystyy siihen.

Mitä kuvien julkaisuun tulee, se on tarpeetonta. Aina tulee olemaan niitä, jotka ovat sitä mieltä ettei kuvissa oli OBL, vaan joku muu. Tai että kuvat on lavastettu, että OBL on jossain salaisessa vankilassa kuulusteltavana/kidutettavana. Tai että koko homma on huijausta, Obaman kannatuslukujen nostattamista varten keksitty PR-temppu. Uskokoon kuka mitä haluaa, minä en asiaa sen pidemmälti kommentoi.